© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Rusakko

Lepus europaeus

  • Nimi myös: Peltojänis
  • Lahko: Jäniseläimet – Lagomorpha
  • Heimo: Jänikset – Leporidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kaniini, Metsäjänis
  • Koko: Keskikokoinen nisäkäs, Suomen suurin jäniseläin. Kallo 8–9 cm, pää ja ruumis 50–70 cm, häntä 7–13 cm, paino 3–7 kg. Naaras hiukan suurempi kuin koiras.
  • Yleiskuvaus: Selkäpuoli harmaanruskea, vatsa valkea. Talvella vaaleampi kuin kesällä, ei kuitenkaan täysvalkoinen, niin kuin metsäjänis. Pyöreähkö pää ja kuono, korvat mustakärkiset, pitkät (8,5–10,5 cm), päälaelta ylöspäin suuntautuneet, eteenpäin taivutettuina yltävät kuonon yli. Raajat pitkät ja ohuet, takaraajat paljon eturaajoja pidemmät. Hännän yläpuoli musta, alapuoli valkoinen.
  • Liikkuminen: Loikkii, juoksee hyvin nopeasti (jopa 70 km/t), voi seisoa takajalkojensa varassa. On myös hyvä uimari. Molemmat sukupuolet taistelevat potkimalla takajaloillaan tai nyrkkeilemällä etujaloillaan. Häntää pidetään juostessa alhaalla, jolloin hännän musta yläpuoli näkyy hyvin.
  • Jäljet: Etukäpälissä 5 varvasta, mutta sisimmästä varpaasta ei tavallisesti jää jälkeä, kynsien jäljet erottuvat selvästi, ja kovassa maassa voi jälkiä näkyäkin vain kynsistä. Pitkissä takakäpälissä 4 varvasta. Etukäpälän jälki n. 5–6 × 3 cm, takakäpälän 7–9 × 3,5 cm. Talvella jäljet ovat suuremmat paksumman karvapeitteen vuoksi. Vaikea erottaa metsäjäniksestä. Loikan pituus 0,4–1 m, pakoloikan jopa 4 metriä. Rusakko käyttää samoja reittejä jatkuvasti, jolloin syntyy selvästi erottuvia polkuja kasvillisuuteen. Koska takaraajat ovat pidemmät, rusakko (ja muut jänikset) loikkii niillä tasajalkaa, mistä johtuen jälkirivissä etukäpälien jäljet (pienemmät) ovat peräkkäin, takakäpälien vierekkäin.
  • Pesä: “Pesät” ovat painaumia avoimen maaston tiheässä kasvillisuudessa, joka kätkee rusakon hyvin. Viljelymailla pesäsyvennys kaivetaan usein noin 10 cm:n syvyyteen, tavallisesti sellaiseen maaston kohtaan, josta hyvä näkyvyys ympäristöön. Talvella matala syvennys lumessa.
  • Lisääntyminen: Usein kolme pesuetta vuodessa, 1–10 (luonteenomaisesti 4) poikasta, paino n. 110 g, heti syntyessä silmät avoinna ja turkki päällä. Vieroitetaan 21 päivän ikäisinä. Rusakko voi risteytyä metsäjäniksen kanssa.
  • Äänet: Yleensä hiljainen, ahdistettuna kirkuu.
  • Ravinto: Kasvinsyöjä. Kasviravintoa monipuolisesti: heiniä, ruohoja, viljaa, puunkuorta, varpuja.
  • Syömäjäljet: Hampaiden jälkiä puun tyvillä ja kaatuneiden lehtipuiden rungoissa, liki mahdoton erottaa metsäjäniksen ja kanin syömäjäljistä.
  • Jätökset: Pyöreähkö, halkaisijaltaan 1–2 cm:n papana, väri vaihtelee ruskeasta harmaaseen ja vihreään riippuen ravinnosta. Kuin metsäjäniksen papanat, suuremmat kuin kanin.

Rusakkoa tavataan maamme eteläpuoliskolla Kemi-Kajaani-Joensuu -linjan eteläpuolella. Rusakko suosii avoimia ympäristöjä, joissa matala kasvillisuus: niityt, metsänreunat ja viljelymaat ovat tyypillisiä elinpaikkoja. Viihtyy myös asutuskeskusten avoimilla paikoilla. Rusakon aktiivisuusaika painottuu yöhön, mutta aivan yleisesti sitä näkee myös päiväsaikaan. Ei nuku talviunta. Reviiriin laajuus 25–300 ha. Rusakko on riistaeläin, sitä metsästetään sekä turkin että lihan vuoksi, 65.000–90.000 vuosittain.

Rusakko vai jänis

Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, jäniksen valkoinen.
Rusakon korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, jäniksen eivät. Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei. Rusakon silmäterä on vaaleanruskea, jäniksellä tumman punaruskea. Rusakon yläetuhampaissa olevat urat sijaitsevat keskellä hammasta, jäniksellä lähellä hampaiden sisäreunaa.

vai jotain siltä väliltä

Rusakko ja jänis voivat risteytyä. Ensimmäisen polven risteymässä uroksena on aina rusakko. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien lajien kanssa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page