© Copyright: Kuvat:

Juha Lakaniemi, Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Susi

Canis lupus

  • Nimi myös: Harmaasusi
  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Koiraeläimet – Canidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kettu ja useat jalostetut koirat kuten saksanpaimenkoira eli ”susikoira”, saarloosinsusikoira, tsekkoslovakiansusikoira, siperianhusky ja tietenkin vielä koirasusi eli suden ja koiran risteymä.
  • Koko: Suurin koiraeläimemme, kettua ja supikoiraa huomattavasti suurempi. Säkäkorkeus 65–90 cm, pää n. 22 cm, pituus 90–150 cm, häntä 35–50 cm, paino 20–70 kg. Uros naarasta kookkaampi.
  • Yleiskuvaus: Muistuttaa saksanpaimenkoiraa mutta suurempi. Selkäpuoli harmaahko, vatsa kellahtava–harmaanvalkea. Yleisväritys kuitenkin vaihtelee melkein mustasta melkein valkoiseen. Etujaloissa usein mustat juovat. Pitkä kuono, silmät vinossa asennossa pään sivuilla, korvat pyöreäpäiset. Häntä keskimittainen, suora (ei kaarru ylöspäin), tuuhea. Pitkät jalat, suuret käpälät.
  • Liikkuminen: Kävelee ja juoksee, hyppii, voi seisoa kahdella jalalla pienen hetken.
  • Jäljet: Pyöreät/munanmuotoiset, näyttävät koiran jäljiltä. Neljä silmiinpistävää varvasanturaa selvästi erillään keskusanturasta, kynsien jäljet selvät, 9–11 × 8–9 cm (etujalat hiukan takajalkoja suuremmat), ilveksen jälkiä suuremmat, vaikea erottaa suuren koiran jäljistä. Askelväli ravatessa noin 1–1,4 m suorassa linjassa, laukatessa 2 m, loikatessa jopa 3 m.
  • Pesä: Luolassa, kasvillisuuden suojaama onkalo tai kuoppa puunjuuriston alla. Voi ottaa käyttöönsä ketun tai mäyrän luolaston.
  • Lisääntyminen: Parittelee alkukeväällä (helmi–maaliskuussa). Kantoaika noin 2 kuukautta. Pentuja 3–10 (tavallisesti 5–6), syntyessään (toukokuussa) sokeita ja kuuroja, paino 300–500 g, turkki lyhyt- ja vaaleakarvainen. Vieroitetaan 8 viikon ikäisinä, emojen seurassa vähintään vuoden. Sukukypsiä 2-vuotiaana. Laumassa vain alfapari lisääntyy.
  • Äänet: Erilaisia ääniä, murinaa, haukkumista ja yninää. Huomiotaherättävintä on ulvominen.
  • Ravinto: Lihansyöjä. Saalistaa hirvieläimiä, poikkeuksellisesti myös kotieläimiä. Syö myös jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja sekä raatoja.
  • Jätökset: Vaihtelevat suuresti ravinnon mukaan, kuin koiran mutta isompia, n. 10–15 × 2,5–3 cm, tyypillisesti reviirin näkyvillä paikoilla.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. Poikkeuslupia susien kaatamiseen kuitenkin myönnetään.

Yksi Suomen neljästä suurpedosta (muut ovat karhu, ahma ja ilves). Sudella on laaja levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta elinalueet ja yksilömäärät ovat suuresti pienentyneet ankaran vainon vuoksi. Euroopan susikannan suuruus on noin 30.000, niistä suurin osa Venäjällä. Suomessa susi tapettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Vuonna 2016 maamme susikannan suuruudeksi arvioitiin yli 220–245 yksilöä, laumojen määräksi 34–38. Susi on hyvin sopeutuvainen ja pystyy elämään monenlaisissa ympäristöissä. Susi on enimmäkseen yöeläin ja elää laumoissa (2–14 yksilöä), joissa on eri-ikäisiä yksilöitä. Lauman elinpiiri on tyypillisesti 700–900 km², mutta voi vaeltaa jopa 1000 km ravintoa etsiessään. Suden levinneisyyden painopiste on Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta lajia tavataan myös Lounais-Suomessa.

Susikoira vai koirasusi

Koirasusia eli suden ja koiran risteymiä Suomessa arvioidaan olevan tuhatkunta kiltteinä kotikoirina isäntiensä valvonnassa ja joitakin yksilöitä luonnossa villeinä. Koirasusi ei välttämättä ole suden ja susikoiran (eli saksanpaimenkoiran) risteymä. Koiravanhempaa voi edustaa myös siperianhusky ja rekikoirana yleinen malamuutti.
Koirasuden varma tunnistaminen on hyvin vaikeaa, tässä muutamia eroja: Suden kynnet ovat mustat, koiralla usein vaaleat. Suden häntä on yleensä alaviistosti suorassa, koiralla usein kippurassa. Suden silmät ovat kapeat ja väriltään kellertävät, koiralla pyöreämmät ja yleensä ruskeat, mustat tai siniset. Suden kuono on pitkä ja kapea, koiralla lyhyempi ja leveämpi.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page