© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Valkohäntäkauris

Odocoileus virginianus

  • Nimi myös: Valkohäntäpeura (aiemmin laukonpeura)
  • Lahko: Sorkkaeläimet – Artiodactyla
  • Heimo: Hirvieläimet – Cervidae
  • Samannäköisiä lajeja: Metsäkauris, Täpläkauris
  • Koko: Suuri nisäkäs, keskikokoinen hirvieläin. Säkäkorkeus 90–130 cm, pää n. 30 cm, pituus 150–180 cm, häntä 15–28 cm, paino 50–130 kg, urokset (pukit) suurempia kuin naaraat.
  • Yleiskuvaus: Kesällä punaruskea, talvella harmaanruskea. Pitkä pää ja kuono, päässä valkeaa kirjailua. Silmät pään sivuilla silmänympärykset vaaleat. Korvat suuret ja liikkuvat. Keskimittainen, leveä häntä, tumma yltä, valkea alta, nostaa juostessaan hännän pystyyn, jolloin hännän valkea alapuoli loistaa kauas. Pitkät, hoikat jalat. Uroksella monihaaraiset sarvet, taipuvat kärjestään eteen- ja sisäänpäin. Uros pudottaa sarvensa joulu–tammikuussa. Valkohäntäkauris on metsäkaurista ja täpläkaurista kookkaampi.
  • Liikkuminen: Kävelee, loikkii paetessaan, voi seisoa lyhyen ajan kahdella jalalla tarkastellessaan ympäristöään, hyppii, ei mielellään ui.
  • Jäljet: Hirvieläimet ovat sorkkaeläimiä. Jäljissä näkyvät yleensä vain etuvarpaiden kaviokynsien päärynänmuotoiset painaumat, joskus takimmaisista pienemmistä varpaista jää myös painaumat. Jäljet muistuttavat metsäkauriin jälkiä mutta ovat suuremmat, 7–12 cm pitkiä. Askelväli noin metrin, laukatessa kaksi.
  • Pesä: Ei ole.
  • Lisääntyminen: Kiima-aika loka–marraskuussa. Toukokuussa 1–3 vasaa, 1,5–3,5 kg, turkki täplikäs 3–5:n ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin kätkeytyvät tiheään kasvillisuuteen. Pysyttelevät emon seurassa seuraavien vasojen syntymään asti. Sukukypsiä 1,5-vuotiaina.
  • Äänet: Tuhahtelee, puhkuu, määkii. Kirkuu uhattuna. Naarailla matalaa murinaa vasoja kutsuessaan.
  • Ravinto: Monenlaista kasviravintoa: heiniä, ruohoja, järviruokoa, puunkuorta, viljaa jos saatavilla, myös jäkäliä ja sieniä.
  • Jätökset: Samanlaisia kuin jäniksillä mutta soikeita, 15 mm pitkiä; kasoissa.
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Valkohäntäkauris tuotiin Pohjois-Amerikasta Etelä-Suomeen 1930-luvulla riistaeläimeksi. Elinympäristöjä ovat metsät, metsänreunat, pensaikkomaat ja niityt. Levinneisyyttä rajoittaa lumipeitteen paksuus talvella, sillä on ratkaiseva merkitys ruoan hankintaan. Elinpiirin koko vaihtelee (80–250 ha) ympäristön mukaan. Suomi oli pitkään ainoa maa Euroopassa, jossa valkohantäkaurista tavattiin luonnonvaraisena, nykyisin siitä voi tavata harvinaisena myös Venäjän puolella ja karkulaisena Tšekissä. Suomessa lajia tavataan Oulun korkeudella saakka, yleisimmin Vaasa–Jyväskylä–Kotka -linjan lounaispuolella. Kannan suuruus on noin 100.000. Valkohäntäkauris on riistaeläin, jonka metsästysaika on syyskuun loppupuolelta tammikuun loppuun. Parhaana metsästysvuonna (2010) saaliin suuruus oli 25.400. Valkohäntäkauris on Pirkanmaan maakuntaeläin.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page