© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Etelänkeltaperhonen

Colias croceus

  • Tieteellinen synonyymi: Colias crocea
  • Heimo: Kaaliperhoset – Pieridae
  • Alaheimo: Keltaperhoset – Coliadinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 44–52 mm.
  • Siipien yläpinta: Punakeltainen, kärjestä ja ulkoreunasta musta. Etusiivessä musta keskitäplä, keskellä takasiipeä paremmin tai huonommin erottuva punaisenoranssi täplä. Valkoisia tai keltaisia yksilöitä tavataan toisinaan.
  • Siipien alapinta: Etusiipi keskeltä punakeltainen, reunoilta ja kärjestä heikosti oliivinvihreä. Keskellä musta täplä. Takasiipi heikosti oliivinvihreä, keskellä 1 tai 2 viininpunareunuksista vaaleaa täplää. Siipien reunoissa pieniä tummempia täpliä. Punertavat siipiripset erottuvat ohuena juovana siipien ulkoreunoissa yksilöillä, jotka eivät ole kuluneita.
  • Elinympäristö: Joutomaat ja hernekasveja kasvavat pellot.
  • Lentoaika: Kesäkuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle (toisen tai myöhemmän sukupolven vaeltajia).
  • Talvehtimismuoto: Toukka (harvoin Suomessa havaittu).
  • Toukan ravintokasvi: Hernekasvit (Fabaceae) kuten mailaset (Medicago), apilat (Trifolium) ja mesikät (Melilotus).

Kaaliperhosten heimossa (Pieridae) on Suomessa lajeja kolmesta eri alaheimosta, joista yksi on keltaperhoset (Coliadinae). Sen tunnetuin edustaja on varmasti sitruunaperhonen. Kaksi muuta alaheimoa ovat nimialaheimo kaaliperoset (Pierinae) ja viiriperhoset (myös virnaperhosiksi kutsuttu, Dimorphiinae).

Etelänkeltaperhonen ei kuulu Suomen vakituiseen lajistoon, maassamme havaitut yksilöt ovat etelästä saapuneita vaeltajia. Etelänkeltaperhonen pitää muiden keltaperhosten tapaan levätessään aina siipiä yhteen painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea tutkia ilman, että perhonen pyydystetään. Samantapaisia lajeja ovat yleisempi suokeltaperhonen ja harvinaisempi vaaleakeltaperhonen. Niistä punakeltaiset etelänkeltaperhosyksilöt on helppo erottaa lennossa hyvin näkyvästä siipien yläpinnan väristä ja lepoasennossa etusiipien punakeltaisesta keskiosasta. Suokeltaperhosesta keltaiset tai valkoiset yksilöt erottaa helpoiten takasiipien alapinnan reunassa sijaitsevien pisterivien perusteella. Vaaleita yksilöitä on kuitenkin vaikeampaa erottaa vaaleakeltaperhosesta. Hyviä tuntomerkkejä ovat etelänkeltaperhosen siipien leveämpi musta reuna-alue, takasiipien alapinnan suurempi punakeltainen täplä sekä vihertävämpi sävy.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page