© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Idänhäränsilmä

Maniola lycaon

  • Tieteellinen synonyymi: Hyponephele lycaon
  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Heinäperhoset – Satyrinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 34–45 mm.
  • Siipien yläpinta: Ruskea, naarailla etusiiven kärjessä kaksi silmätäplää, koirailla yksi. Silmätäplät mustia, naarailla usein myös valkoinen piste keskellä sekä kellertävä alue etusiivessä silmätäplien ympärillä.
  • Siipien alapinta: Etusiipi ruskeanoranssi, reunasta harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla silmätäplä etusiiven kärjessä, naarailla lisäksi toinen täplä alempana etusiiven reunassa. Takasiipi harmaanruskea.
  • Elinympäristö: Kuivat niityt ja kankaat.
  • Lentoaika: Heinäkuun loppupuolelta elokuun puoliväliin.
  • Talvehtimismuoto: Toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Eri heinäkasvit (Poaceae).
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen.

1900-luvun alussa idänhäränsilmällä oli maassamme vakituinen levinneisyysalue. 40-luvulla laji hävisi maastamme kokonaan, mutta on 90-luvun lopulta Kaakkois-Suomessa alkanut vakiinnuttaa uudelleen asemaansa.

Idänhäränsilmät lepäävät aina siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Naarailla on kaksi silmätäplää etusiiven reunassa, mutta koirailla niitä on vain yksi. Silmätäplät ja etusiipien oranssi alapinta erottavat idänhäränsilmän muista heinäperhosista. Koiraat voi kuitenkin sekoittaa tummahäränsilmäkoiraisiin, joilla erotukseksi on kaksi pientä silmätäplää takasiiven alapinnalla (puuttuvat idänhäränsilmäkoirailta).

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page