© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Jalavanopsasiipi

Satyrium w-album

  • Heimo: Sinisiipiset – Lycaenidae
  • Alaheimo: Nopsasiivet – Theclinae
  • Siipien kärkiväli: Pieni, 23–33 mm.
  • Siipien yläpinta: Ruskea, punainen täplä takasiiven takanurkassa.
  • Siipien alapinta: Ruskea. Siipien poikki kulkee ohut valkoinen juova, joka muodostaa takasiivessä W-kirjaimen muotoisen kuvion. Takasiiven ulkoreunassa punainen vyö, jossa mustat reunat.
  • Elinympäristö: Jalavaa kasvavat metsiköt.
  • Lentoaika: Heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.
  • Talvehtimismuoto: Muna.
  • Toukan ravintokasvi: Jalavat, etenkin vuorijalava (Ulmus glabra), myös tammi, saarni ja lehmukset mahdollisia.

Nopsasiivet (Theclinae) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimon yksi kolmesta Suomessa tavattavasta alaheimosta. Kaksi muuta ovat sinisiivet (Polyommatinae) ja kultasiivet (Lycaeninae).

Suomen lounaiskulmassa harvinaisena tavattava jalavanopsasiipi pitää levätessään siipiä aina yhteen painettuina. Lajin erottaa melko samannäköisestä tuominopsasiivestä takasiiven alapinnan valkoisen W-kuvion (josta perhonen on saanut tieteellisen lajinimensäkin w-album = valkoinen W) ja punaisen reunavyön sisäpuolella olevan yhtenäisen mustan juovan perusteella. Kuten kaikilla nopsasiivillä kangasperhosta lukuun ottamatta, myös jalavanopsasiivellä on takasiiven ulkoreunassa pieni kannus.

Jalavanopsasiipikoiraat puolustavat puissa sijaitsevia reviirejään, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen tai pareittain jalavien lehtisilmuille ja oksille. Seuraavana keväänä kehittyvät toukat syövät ensin kukkasilmuja ja myöhemmin lehtiä. Laji on harvinainen, mutta on 90-luvun lopun jälkeen alkanut levittäytyä Turun seudulta itään päin.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page