Kuvat: © Per-Olof Wickman

Karttaperhonen

Araschnia levana

  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Aitotäpläperhoset – Nymphalinae
  • Siipien kärkiväli: Pieni(–keskikokoinen), 28–40 mm.
  • Siipien yläpinta: Ensimmäisellä sukupolvella kellanoranssi, jossa mustia pisteitä, täpliä ja alueita. Etusiiven etukärjessä valkoisia täpliä ja takasiiven laidassa sininen punos. Toisella sukupolvella musta, jossa valkoisia vöitä ja täpliä. Lisäksi punaisia juovia etenkin takasiiven reunassa.
  • Siipien alapinta: Ensimmäisellä sukupolvella etusiivessä sekoitus viininpunaisia, ruskeita, valkoisia ja vaaleanruskeita täpliä. Takasiipi viininpunaisesta liilaan, ohuiden vaaleiden juovien halkoma. Toisella sukupolvella sekä etu- että takasiivet ruosteenpunaiset, joissa valkoinen poikkijuova.
  • Elinympäristö: Ravinteikkaat metsät ja niityt.
  • Lentoaika: Ensimmäinen sukupolvi huhtikuun loppupuolelta kesäkuun loppupuolelle ja toinen heinä–elokuussa.
  • Talvehtimismuoto: Kotelo.
  • Toukan ravintokasvi: Nokkonen (Urtica dioica).

Karttaperhonen on melko uusi tulokas Suomen lajistossa. Ensimmäiset yksilöt havaittiin 70- ja 80-luvulla. Laji tuli maahamme idästä Laatokan pohjoispuolelta. Nykyisin karttaperhosta voi tavata harvinaisena Pohjois-Suomessakin.

Karttaperhosen eri sukupolvet ovat aivan eri näköisiä ja niitä luulisi helposti aivan eri lajeiksi. Karttaperhosen musta loppukesän muoto muistuttaa haapaperhosta ja häiveperhostakin, mutta on niitä huomattavasti pienempi. Keltaoranssisen kevätmuodon tunnistaa takasiiven sinisestä punoksesta. Myös takasiiven ohuiden valkoisten juovien verkosto on lajille tunnusomainen piirre.

Erityisesti kevätsukupolven koiraat puolustavat reviirejä niityillä ja metsänlaidoilla, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat kasoissa nokkosten lehtien alapinnoille. Toukat elävät yhdyskunnissa ja koteloituvat nokkosten varsiin.

Saman alaheimon perhosia
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page