© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Keltatäplähiipijä

Carterocephalus palaemon

  • Heimo: Paksupääperhoset – Hesperiidae
  • Alaheimo: Hiipijät – Heteropterinae
  • Siipien kärkiväli: Pieni, 23–30 mm.
  • Siipien yläpinta: Tummanruskea, jossa keltaisia täpliä.
  • Siipien alapinta: Takasiipi ruskeanmusta, jossa keltaisia–valkoisia täpliä. Etusiipi kelta- ja ruskeatäpläinen.
  • Elinympäristö: Runsaskukkaiset kosteapohjaiset heinää kasvavat maastot. Erityisesti jokien ja purojen rantaniityt.
  • Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä ja heinäkuun puoliväliin.
  • Talvehtimismuoto: Toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Erilaiset heinäkasvit (Poaceae).
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Paksupäät (paksupäämäiset, Hesperioidea) on perhosten yläheimo aivan niin kuin päiväperhosetkin (päiväperhomaiset, Papilionoidea), joihin ne tässä sivustossa – niin kuin perhosteoksissa yleensäkin – kuitenkin sisällytetään omana Hesperiidae-heimonaan (perhostieteellisesti ehkä väärin perustein). Paksupäiden (ylä)heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 4000 lajia, joista Suomessa voi tavata 9. Paksupäät jaetaan kolmeen alaheimoon; kirjosiipiin, hiipijöihin ja paksupäihin (eli paksupäät suomen kielellä on sekä yläheimo, heimo että alaheimo). Hiipijöitä (Heteropterinae) Suomessa on tavattu 3 lajia, joista heinähiipijä vain kerran, vuonna 1937.

Harvinaisena Keski- ja Itä-Suomessa sekä Etelä-Lapissa tavattava keltatäplähiipijä muistuttaa paljon mustatäplähiipijänaarasta. Lajit voi erottaa toisistaan mustatäplähiipijän takasiiven yläpuolen etureunan keltaisista täplistä, jotka puuttuvat keltatäplähiipijältä (eli keltatäplähiipijällä on takasiipien yläpuolella useampia keltaisia täpliä). Lisäksi mustatäplähiipijäkoiraan etusiipien yläpuoli on laajemmalti (yhtenäisesti) keltainen.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page