© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Lapinkeltaperhonen

Colias hecla

  • Heimo: Kaaliperhoset – Pieridae
  • Alaheimo: Keltaperhoset – Coliadinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 35–45 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
  • Siipien yläpinta: Punakeltainen, kärki ja ulkoreuna mustat. Etusiivessä musta keskitäplä. Takasiivessä paremmin tai huonommin erottuva oranssi täplä.
  • Siipien alapinta: Etusiipi keskiosasta punakeltainen, kärjestä ja reunoilta keltainen tai likaisen mustankeltainen. Keskellä etusiipeä musta rengas ja reunassa rivi enemmän tai vähemmän näkyviä mustia pisteitä. Takasiipi keltamusta, reunoilta vaaleampi, keskellä 1 tai 2 viininpunareunaista valkoista rengasta. Punertavat siipiripset erottuvat ohuena juovana siipien ulkoreunassa yksilöillä, jotka eivät ole kuluneita.
  • Elinympäristö: Runsaskukkaiset tunturipaljakat ja jokien hiekkatörmät.
  • Lentoaika: Heinäkuun alusta yli kuun puolivälin.
  • Talvehtimismuoto: Toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Peuranvirna (Astragalus frigidus) ja mahdollisesti myös tunturikurjenherne (A. alpinus).
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Sirkumpolaarisen mutta harvinaisen lapinkeltaperhosen voi Suomessa havaita Kilpisjärven lähituntureilla sekä Tenonjoen rannoilla Utsjoella aikaisintaan juhannuksena, mutta yleensä heinäkuun puolella. Koiraat lentävät rauhattomasti ympäriinsä naaraita etsiessään. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille.

Muiden keltaperhosten tapaan lapinkeltaperhonen pitää aina levätessään siipiä yhteen painettuina, mistä syystä muista pohjoisen keltaperhosista erottavaa siipien tummareunaista, oranssinpunaista yläpintaa on vaikea havaita ilman, että perhonen pyydystetään.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page