© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman, Jouko Lehmuskallio. All rights reserved.

Nokkosperhonen

Aglais urticae

  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Aitotäpläperhoset – Nymphalinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 40–52 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
  • Siipien yläpinta: Tiilenpunainen, etusiiven etureunassa rivi mustia ja vaaleankeltaisia täpliä, ulommainen vaalea täplä valkoinen. Etusiiven takareunassa suuri tumma laikku ja kaksi pienempää täplää keskellä. Takasiiven tyvipuoli musta. Molempien siipien reunoilla rivi mustareunaisia sinisiä kaaria.
  • Siipien alapinta: Vaalean kellanruskea, jossa yläpinnan kuviointia muistuttavaa tummaa kuviota. Takasiiven sisempi puolikas mustanruskea, jonka ulkopuolella leveä vaaleampi vyö. Molempien siipien ulkolaidassa tummia sinihohtoisia kaaria.
  • Elinympäristö: Niityt ja hakamaat sekä avoimet metsät, pihat ja puutarhat ja yleensäkin kulttuuriympäristö.
  • Lentoaika: Huhtikuusta kesäkuun alkuun (talvehtinut sukupolvi) ja uudelleen heinäkuun alkupuolelta syyskuuhun (toinen sukupolvi).
  • Talvehtimismuoto: Aikuinen perhonen.
  • Toukan ravintokasvi: Nokkonen (Urtica dioica). Toukka on monofagi eli erikoistunut vain yhteen ravintokasviin.

Perhoset jaetaan vaellustapojensa perusteella kolmeen eri ryhmään: pitkän matkan vaeltajat (‘muuttoperhoset’), paikoillaan pysyvät ja kolmantena sellaiset, joista osa vaeltaa ja osa pysyy paikoillaan. Tähän kolmanteen ryhmään kuuluu nokkosperhonen.

Aikuisena perhosena talvehtiva nokkosperhonen kuuluu maassamme kevään ensimmäisiin päiväperhosiin. (Sitruunaperhonen on yleensä vieläkin aikaisempi.) Koiraat odottavat naaraita metsien laitamilla, missä ne puolustavat reviirejään. Naaraat munivat munat ryppäissä isäntäkasvin (useimmiten nokkonen) lehtien alapinnoille. Toukat elävät isäntäkasvilla yhdyskunnissa ja usein myös koteloituvat isäntäkasviin, mutta koteloituvat myös puiden rungoille, talojen seinille tai muille pystysuorille pinnoille.

Koko maassamme yleinen nokkosperhonen muistuttaa paljon sitä suurempia ja harvinaisempia kirsikkaperhosta, isonokkosperhosta ja valkotäplänokkosperhosta. Niistä sen erottaa kuitenkin siitä, että siipien yläpinta on pikemminkin tiilenpunainen kuin oranssi ja että takasiiven tyvipuoli on musta.

Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page