© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Paljakkakylmänperhonen

Oeneis bore

  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Heinäperhoset – Satyrinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 35–50 mm. Naaraat koiraita suurempia.
  • Siipien yläpinta: Koirailla etusiipi ruskea, takasiipi beigenruskea. Naarailla siivet enemmän keltabeiget. Molemmilla sukupuolilla takasiiven tyviosa ulko-osaa tummempi. Takasiiven ulkoreunassa tummaa aaltomaista kuviointia.
  • Siipien alapinta: Koirailla etusiipi ruskeanbeige, naarailla keltabeige, molemmilla mustakehnäinen. Takasiipi sekoitus valkoista ja mustaa, jossa hyvin tai huonosti erottuva tumma vyö.
  • Elinympäristö: Tunturilakien avoimet sora- ja hiekkamaat. Myös tunturikoivikot.
  • Lentoaika: Normaalikesänä kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Kylmänä kesänä myöhemmin.
  • Talvehtimismuoto: Toukka (talvehtii kaksi kautta).
  • Toukan ravintokasvi: Eri heinäkasvit (Poaceae), erityisesti lampaannata (Festuca ovina).
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Kylmänperhosia (Oeneis) on Suomessa kolme lajia. Niistä paljakka- ja sarakylmänperhonen ovat Lapin lajeja ja kolmatta, rämekylmänperhosta tavataan lähes koko maassa. Paljakkakylmänperhosen lajinimeen sisältyvä paljakka-sana ilmaisee lajin tyypillisimmät esiintymispaikat; paljakka tarkoittaa (Lapin) paljasta, puutonta tunturinlakea.

Paljakkakylmänperhoset lepäävät siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Levinneisyysalueellaan Pohjois-Suomessa lajin voi sekoittaa sukulaisiinsa, räme- ja sarakylmänperhoseen. Paljakkakylmänperhoselta puuttuvat kuitenkin silmätäplät. Rämekylmänperhonen on lisäksi eteläisempi ja suurempi.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page