© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Piippopaksupää

Ochlodes sylvanus

  • Tieteellinen synonyymi: Ochlodes venatus
  • Heimo: Paksupääperhoset – Hesperiidae
  • Alaheimo: Paksupäät – Hesperiinae
  • Siipien kärkiväli: Pieni, 25–33 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
  • Siipien yläpinta: Oranssi, reuna-alueet leveälti ja epäselvärajaisesti tummavarjosteiset. Naaraaiden siivet koiraiden siipiä ruskeammat ja laikukkaammat. Koirailla voimakas tumma juova (koirastäplä) keskellä etusiipeä.
  • Siipien alapinta: Vihertävänoranssi.
  • Elinympäristö: Metsäniityt ja metsänlaidat.
  • Lentoaika: Kesä–heinäkuu. Toinen (syyskuinen) sukupolvi mahdollinen.
  • Talvehtimismuoto: Toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Erilaiset heinäkasvit (Poaceae), esim. nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja ruokohelpi (Phlaris arundinacea).

Paksupäät (Hesperioidea) on perhosten yläheimo aivan niin kuin päiväperhosetkin (Papilionoidea), joihin ne tässä sivustossa – kuten yleensäkin – kuitenkin sisällytetään omana Hesperiidae-heimonaan (perhostieteellisesti ehkä väärin perustein). Paksupäiden heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 4000 lajia, joista Suomessa voi löytää 9. Paksupäät jaetaan kolmeen alaheimoon, joista nimialaheimo on suomeksi tietysti paksupäät (Hesperiinae)

Etelä- ja Keski-Suomessa melko yleinen piippopaksupää on yksi kolmesta meillä tavattavasta Hesperiinae-alaheimon lajeista. Sen erottaa lauhahiipijästä siipien leveän ruskean reuna-alueen avulla. Piippopaksupään siivissä on vain epämääräisiä oransseja täpliä tai täplät puuttuvat kokonaan, millä perusteella sen voi erottaa valkotäpläpaksupäästä.

Koiraat puolustavat pariutumisreviirejään metsissä ja pensaikoissa, joissa ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille.

Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page