© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Pikkuapollo

Parnassius mnemosyne

  • Heimo: Ritariperhoset – Papilionidae
  • Alaheimo: Apolloperhoset – Parnassiinae
  • Siipien kärkiväli: Suuri, 55–70 mm. Naaraat kookkaampia kuin koiraat.
  • Siipien yläpinta: Valkoinen, etusiivessä kaksi mustaa täplää ja kärki läpikuultava.
  • Siipien alapinta: Kuten yläpinta.
  • Elinympäristö: Rehevät niityt ja harvaan puita ja pensaita kasvavat hakamaat.
  • Lentoaika: Kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkupuolelle.
  • Talvehtimismuoto: Muna, tai pieni toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Pystykiurunkannus (Corydalis solida). (Ruotsissa yleensä hentokiurunkannus. Toukka on monofagi eli ravinnoksi käy vain yksi kasvilaji).
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Pikkuapolloa voi havaita varmimmin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa meren tuntumassa. Nimestään huolimatta pikkuapollo on melko kookas, mutta silti helppo erottaa apollosta, koska pikkuapollolla ei ole takasiivissä punaisia rengaskuvioita. Lajin naarat voi erottaa koiraista pään ympärillä olevasta pronssinvärisestä kauluksesta ja vartalon keltaisista sivutäplistä. Lisäksi naaraiden vartalo on vähempikarvainen kuin koiraiden.

Koiraat lentelevät ympäriinsä naaraita etsiessään. Paritelleilla naarailla on takaruumiin päässä kuorimainen rakenne, jota kutsutaan sfragikseksi. Koiraat erittävät sen parittelun yhteydessä ja sen on ajateltu vaikeuttavat naaraan parittelua uudelleen. Toukkien ravintona käyttämä pystykiurunkannus kukkii aikaisin keväällä ja on ehtinyt kuihtua jo ennen perhosten lentoaikaa. Naarat pystyvät kuitenkin löytämään paikat, joissa isäntäkasvin juuria on maassa ja sellaisille paikoille ne laskevat munat yksi kerrallaan lähelle maan pintaa.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page