© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Rämekylmänperhonen

Oeneis jutta

  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Heinäperhoset – Satyrinae
  • Tribus: Satyrini
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen(–suuri), 45–60 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
  • Siipien yläpinta: Tummanruskeasta vaaleanruskeaan. Reunassa rivi silmätäpliä, joita ympäröi haaleankeltaiset tai oranssit renkaat. Silmätäplissä ei valkoista keskustaa.
  • Siipien alapinta: Etusiipi oranssinruskea tai ruskeanbeige, reunoista ja kärjestä harmaa. Yksi tai useampi keskustasta valkoinen musta silmätäplä. Takasiipi harmaa, jossa harmaanruskea poikkivyö. Takasiiven takakulmassa musta silmätäplä, jossa valkoinen keskusta ja ympärillä oranssi rengas.
  • Elinympäristö: Puustoiset suot (rämeet).
  • Lentoaika: Etelä-Suomessa kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin. Pohjois-Suomessa kesäkuun lopusta heinäkuun alkuun.
  • Talvehtimismuoto: Toukka (talvehtii kaksi kautta).
  • Toukan ravintokasvi: Suovillat (Eriophorum) ja mahdollisesti sarat (Carex).
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Rämekylmänperhoset lepäävät aina siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Laji muistuttaa hietaheinäperhosta sekä sara- ja paljakkakylmänperhosta, mutta niillä on vain vähän yhteistä levinneisyysaluetta. Kaikki ovat suurikokoisia heinäperhosia, joiden takasiivet ovat alapinnalta harmaan- tai ruskeankirjavat ja lisäksi niillä on samoja sävyjä myös etusiivissä. Paljakkakylmänperhosella ei ole laisinkaan silmätäpliä. Rämekylmänperhosella on silmätäplä myös takasiiven alapinnan takakulmassa, minkä perustella sen erottaa hietaheinäperhosesta ja sarakylmänperhosesta. Lisäksi hietaheinäperhosen takasiipi on jakautunut oranssiin tyviosaan ja keltavalkoiseen ulko-osaan, kun taas rämekylmänperhosella tyviosa on oranssinruskea ja ulko-osa ruskeanbeige, jossa on vaihtelevasti mustaa.

Rämekylmänperhosten toukat vaativat kaksi kautta (ensimmäisen talven pieninä, toisen suurempina toukkina) kehittyäkseen perhosiksi. Aikuista perhosta tavataan melko harvinaisena (parittomina vuosina vähemmän kuin parillisina) lähes koko maassa Ahvenanmaata ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. (Paljakka- ja sarakylmänperhosta tavataan vain Lapissa.)

Tuplatalvehtijat

Päiväperhosistamme muutamat lajit – erityisesti Lapin lyhyessä ja viileässä kesässä asustavat – talvehtivat kaksi kautta, ei kuitenkaan yhtään talvea aikuisena vaan yleensä toukkana (joskus ensimmäisen talven munana). Muita tuplatalvehtijoita ovat:
(1) paljakka- ja sarakylmänperhonen,
(2) kaira-, metsä-, ruijan-, suo- ja lapinnokiperhonen,
(3) tunturi- ja usein myös suokirjosiipi,
(4) kääpiö-, pohjan-, tunturi- ja rämehopeatäplä sekä
(5) lapinverkkoperhonen.

Kaksi kautta talvehtivilla perhosilla usein joka toinen vuosi on runsas ja joka toinen heikko. Rämekylmän- ja esim. metsänokiperhosen jaksottainen esiintyminen johtuu perhostoukissa elävistä loisista. Tuplatalvehtijoilla elää samana kesänä kahden eri kauden toukkia. Kun vanhempien toukkien loiset munivat, uudet loiset joutuvat myös nuorempien toukkien kantaan, ja silloin kun kanta on jo valmiiksi pieni, toukista kuolee suhteellisen suuri osa. Seuraavana vuonna määrällisesti pienen ylivuotisten toukkien loiset munivat ja koska toukkia ja niissä eläviä loisia on vähemmän, suurempi osa ensimmäisen vuoden toukista selviää seuraavalle vuodelle, koteloituu ja kehittyy perhosiksi.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page