© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Ruostenopsasiipi

Thecla betulae

  • Heimo: Sinisiipiset – Lycaenidae
  • Alaheimo: Lycaeninae
  • Tribus: Nopsasiivet – Theclini
  • Siipien kärkiväli: Pieni(–keskikokoinen), 25–40 mm. Nopsasiivistä kookkain. Naaraat yleensä koiraita hukan kookkaampia.
  • Siipien yläpinta: Ruskea, takasiiven takareuna ja kannus oranssit. Naarailla etusiivessä oranssi poikkivyö.
  • Siipien alapinta: Eri oranssin sävyjä. Taka- ja etusiivessä tummempi valkoreunainen poikkijuova. Siivet reunoilta kirkkaamman oranssit.
  • Elinympäristö: Hakamaat, joilla kasvaa puita ja pensaita.
  • Lentoaika: Elokuu.
  • Talvehtimismuoto: Muna (jonka sisällä kehittynyt toukka).
  • Toukan ravintokasvi: Oratuomi (Prunus spinosa) ja tuomi (P. padus).

Ruostenopsasiipi on harvinainen, vain Etelä-Suomessa tavattava, melko myöhäinen lentäjä. Ruostenopsasiiven erottaa muista samankaltaisista lajeista siipien alapinnan oranssin värityksen ja valkoreunaisen poikkivyön perusteella. Kuten kaikilla nopsasiivillä (kangasperhosta lukuun ottamatta), myös ruostenopsasiivellä on takasiiven ulkoreunassa pieni kannus. (Myös sinisiipiin kuuluvalla kannussinisiivellä on pieni kannus.) Siipien yläpuolta on vaikea tarkkailla, koska ruostenopsasiipi pitää levätessään melkein aina siipiään yhdessä.

Koiraat puolustavat puiden latvoissa tai mäkien päällä sijaitsevia reviirejään, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen tai pareittain isäntäkasvien uusille oksille.

Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page