© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Ruskosinisiipi

Plebeius eumedon

  • Tieteellinen synonyymi: Aricia eumedon
  • Heimo: Sinisiipiset – Lycaenidae
  • Alaheimo: Sinisiivet – Polyommatinae
  • Siipien kärkiväli: Pieni, 24–32 mm.
  • Siipien yläpinta: Ruskea. Etusiiven keskellä kapea tumma laikku. Naarailla siiven takareunassa punertavia laikkuja.
  • Siipien alapinta: Ruskeahko, tyvestä turkoosinhohtoinen. Valkolaitaisia mustia täpliä sekä reunassa punaisia täpliä, jotka voivat muodostaa myös yhtenäisen vyön. Takasiivessä valkoinen juova, joka ulottuu mustasta keskitäplästä siiven ulkoreunaan.
  • Elinympäristö: Kurjenpolvia kasvavat tienreunat ja umpeenkasvavat pellot.
  • Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun alkupuolelle.
  • Talvehtimismuoto: Toukka.
  • Toukan ravintokasvi: Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja verikurjenpolvi (G. sanguineum).

Keski- ja Etelä-Suomessa yleisen ja suuressa osaa Lappiakin tavattavan ruskosinisiiven molemmat sukupuolet ovat siipien yläpinnalta nimestä huolimatta ruskeita. (Yleensä sinisiipikoiraiden siipien yläpinnat ovat sinisiä ja naaraiden ruskeita.) Ruskosinisiiven voi erottaa muista sinisiivistä takasiiven alapinnan valkoisen juovan avulla, joka ulottuu mustasta keskitäplästä aina siiven reunaan asti.

Toukkien tapaan myös aikuiset ruskosinisiivet ovat vahvasti sidoksissa ravintokasveihin ja niitä näkee harvoin kaukana kurjenpolvikasvustoista. Paras lentoaikakin on juuri metsäkurjenpolven kukkimisaikoihin. Naaraat munivat munat yksitellen kurjenpolven kukille ja lehdille. Kehittyvillä toukilla on rauhanen, josta ne erittävät sokeripitoista ja ravitsevaa eritettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat. Tästä syystä muurahaiset vierailevat usein rusko- (ja monien muiden) sinisiipitoukkien luona.

Muita saman suvun lajeja
Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page