Slideshow

© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman, Jouko Lehmuskallio. All rights reserved.

Sitruunaperhonen

Gonepteryx rhamni

  • Heimo: Kaaliperhoset – Pieridae
  • Alaheimo: Keltaperhoset – Coliadinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen(–suuri), 45–60 mm.
  • Siipien yläpinta: Koirailla (sitruunan)keltainen, naarailla vihertävän valkoinen. Punertava keskitäplä sekä etu- että takasiivessä.
  • Siipien alapinta: Kuten yläpinta.
  • Elinympäristö: Metsämaat ja niitä ympäröivät avoimet ja runsaskukkaiset alueet. Myös kulttuurimaat.
  • Lentoaika: Maaliskuun loppupuolelta kesäkuun loppuun (talvehtinut sukupolvi) ja toisen kerran heinäkuun lopusta lokakuulle (toinen sukupolvi). Keskikesällä sitruunaperhosia ei juurikaan näe.
  • Talvehtimismuoto: Aikuinen perhonen. Talvehtii lähellä maan pintaa.
  • Toukan ravintokasvi: Korpipaatsama (Rhamnus frangula) ja orapaatsama (R. catharticus).

Sitruunaperhonen on helppo erottaa muista keltaperhosista, mikäli näkee sen siivet yläpuolelta, sillä sitruunaperhonen on ainoa, jolla ei ole tummia reunoja. Sitä ei voi sekoittaa myöskään muihin suomalaisiin lajeihin. Siipien terävät kärjet, keltainen tai vihreänvalkoinen väri ja punertavat keskitäplät tekevät sitruunaperhosesta ainutlaatuisen näköisen. Sitruunaperhonen pitää aina levätessään siipiä yhteen painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea tutkia.

Sitruunaperhonen on kevään ensimmäisiä päiväperhoslajeja. Koiraat lähtevät liikkeelle viikkoja aikaisemmin kuin naaraat – usein jo maaliskuussa – ja lentävät ympäriinsä naaraita etsiessään. Naaraat aloittavat lentonsa yleensä vasta toukokuussa ja parittelun jälkeen munivat kartiomaiset munat yksitellen tai muutaman munan ryppäissä paatsamien lehdille tai jos lehtiä ei vielä ole, silmujen viereen. Paatsaman lehtien värisiä toukkia ei ole kovin helppo havaita. Myös koteloituminen tapahtuu paatsamissa.

Etelä-Suomessa noin Oulu-Kajaani korkeudelle saakka yleisenä ja Pohjois-Lapissa satunnaisena tavattava sitruunaperhonen on yksi pitkäikäisimmistä perhosista – kun toukka ja kotelovaihetta ei lasketa mukaan (moni toukkahan elää kaksi kautta) – ja saattaa saavuttaa kokonaisen vuoden iän, mikä perhosmaailmassa on paljon. Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa sitruunaperhonen on havaintomäärissä sijalla 3 (edellä ovat vain tesmaperhonen ja lanttuperhonen).

Aikuistalvehtijat

Suomessa tavattavista päiväperhosista vain muutamat talvehtivat aikuisina perhosina. Yleisin talvehtimismuoto on toukka (noin 70% lajeista). Seuraavaksi tulevat kotelotalvehtijat (noin 20%), ja noin 10% päiväperhoslajeistamme talvehtii munana. Tavallisimmat aikuisena talvehtivat (ja varhain keväällä lentävät) lajit ovat sitruunaperhosen lisäksi herukka-, nokkos- ja neitoperhonen sekä suruvaippa. Nämä kaikki muut aikuisina perhosina talvehtivat lajit kuuluvat aitotäpläperhosten alaheimoon.
Katso myös varhaislentäjät.

Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page