© Copyright: Kuvat: Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Täpläpapurikko

Pararge aegeria

  • Heimo: Täpläperhoset – Nymphalidae
  • Alaheimo: Heinäperhoset – Satyrinae
  • Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 35–45 mm. Naaraat koiraita kookkaampia (ja yleensä hiukan vaaleampia).
  • Siipien yläpinta: Tummanruskea tai ruskea. Etusiivessä keltaisia täpliä ja kärjessä yksi musta silmätäplä, jolla valkoinen keskusta. Takasiivessä keltainen vyö, jonka sisällä mustia, keskustasta valkoisia silmätäpliä.
  • Siipien alapinta: Etusiipi ruskea, jossa keltaisia laikkuja, kärjessä yksi musta, keskeltä valkoinen silmätäplä. Takasiipi sekoitus keltaista, violettia ja ruskeaa, reunassa rivi ruskeita silmätäpliä, joissa valkoinen keskus.
  • Elinympäristö: Kuusivaltaiset aukkoiset metsämaat.
  • Lentoaika: Kesäkuu. Toinen, elokuun loppupuolelle ajoittuva sukupolvi mahdollinen.
  • Talvehtimismuoto: Kotelo (tai keskenkasvuinen toukka).
  • Toukan ravintokasvi: Eri heinäkasveista (Poaceae) ainakin nuokkuhelmikkä (Melica nutans).
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Sana ‘papurikko’ kuuluu eläinten, tavallisimmin hevosten värinimityksiin ja tarkoittaa yleensä vaaleita, reunoilta epäselviä täpliä (tyypillisesti hevosen kyljillä ja kaulalla). Papurikkoperhosia on Suomen lajistossa neljä eri lajia kolmesta eri suvusta. Maassamme Lounais-Suomessa yleisimmillään tavattavan, metsissä viihtyvän täpläpapurikon tunnistaa helposti sen keltatäpläisistä siipien yläpinnoista. Osa täplistä on silmätäpliä. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasville.

Saman alaheimon perhosia

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page