© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ahopaju

Salix starkeana

  • Nimi myös: Karapaju
  • Alalajit: Ahopaju (Ahokarapaju, ssp. starkeana), Kangaspaju (Kangaskarapaju, ssp. cinerascens)
  • Heimo: Pajukasvit – Salicaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Kaksikotinen pensas. 0,3–2 m.
  • Kukka: Emi- ja hedekukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot kapeita ja jokseenkin harsuja, norkkoperä pitkähkö- ja pienilehtinen. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu kapea, kellanvihreä–tumma, silkkikarvainen. Heteitä 2, palhot pitkiä ja kaljuja, ponnet keltaisia. Yhdislehtinen emiö 2-luottinen, sikiäin pitkäperäinen, karvainen.
  • Lehdet: Kierteisesti. Lyhytruotisia, korvakkeellisia (ssp. starkeana) tai korvakkeettomia (ssp. cinerascens). Korvakkeet pieniä, harvoin isoja, puikeita–munuaismaisia, sahalaitaisia. Lehtilapa ohut, 2,5–5 cm pitkä, (leveän)soikea–vastapuikea (ssp. starkeana) tai soikea–puikea (ssp. cinerascens), usein vinokärkinen, matalahampainen (ssp. starkeana), ehytlaitainen (ssp. cinerascens), päältä kiiltävähkö, yleensä kalju ja alta vaalean siniharmaa, karvasuoninen (ssp. starkeana) tai molemmin puolin harmaakarvainen (ssp. cinerascens). Lehtilapa korkosuoninen, suonipareja 5–8.
  • Silmut: Kierteisesti. Punaruskeita, kiiltäviä, kaljuja, kangaspajulla voivat olla karvaisia.
  • Hedelmä: Lyhytkarvainen kota, siemenet lenninhaivenisia.
  • Kasvupaikka: Ahot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, aukkoiset kangasmetsät.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu. Kukkii lehtien puhjetessa.

Ahopaju on lähes koko maassa tavattava, lehtien puhjetessa kukkiva, matala ja siirottavaoksainen pensas. Sen oksat ovat hoikkia, punaruskeita tai kellertäviä, kaljuja ja kuoren alta harjuisia. Nuoret versot ovat tavallisesti harvakarvaisia. Ahopajun alalaji, Pohjois-Suomessa ja Koillismaalla yleinen kangaspaju (ssp. cinerascens) on Etelä-Suomessa yleistä nimilajia (ssp. starkeana) hieman suurempi ja pystyhköoksainen. Kangaspajun lehti on molemmin puolin harmaakarvainen ja oksat ovat vanhanakin karvaisia. Pajulajit risteytyvät melko yleisesti keskenään, ahopaju – ei kuitenkaan kovin yleisesti – raidan ja juolukkapajun kanssa (tuloksena caprea x starkeana ja myrtilloides x starkeana).

Pajut ovat kaksikotisia, hyönteispölytteisiä puita, pensaita tai varpuja. Silmut ovat 1-suomuisia ja lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia. Kukinnot ovat kokonaisena varisevia norkkoja. Monet pajulajit risteytyvät keskenään. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelämannerta (Australiassa muualta tuotu laji). Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on noin 20. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Pajuilla on taloudellista merkitystä mm. parkitusaineiden ja punontatöiden raaka-aineena ja energiapuuna. Kuoresta saatavaa salisiinia on käytetty särkylääkkeenä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page