© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Halava

Salix pentandra

  • Heimo: Pajukasvit – Salicaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Kaksikotinen pensas tai puu. 2–15 m (Suomen korkein 16,5 m).
  • Kukka: Hede- ja emikukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot nuokkuvia, karvaisia, 3–4 cm pitkiä. Norkkoperät lehdellisiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu kellanvalkoinen, aikaisin variseva. Hedenorkot kirkkaan keltaisia, heteitä 5, palhot valkokarvaisia. Eminorkot vaalean vihreitä, yhdislehtinen emiö 2-luottinen. Kuivat eminorkot säilyvät puussa yli talven.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, alkuvaiheessa korvakkeellisia. Korvakkeet pieniä, pian varisevia. Lehtilapa 6–8 cm pitkä, soikea, lyhytsuippuinen, hienosti saha- ja nystylaitainen, kalju, päältä kiiltävä, alta vaalea, suonipareja 10–12.
  • Silmut: Vuorottain. 3–6 mm pitkiä, kaljuja, kiiltäviä ja ruskeita.
  • Hedelmä: 2-liuskaisesti avautuva kalju kota, sisällä paljon kapeita, teräväkärkisiä ja lenninhaivenisia siemeniä.
  • Kasvupaikka: Rannat, kosteat lehdot, lehto- ja lettokorvet, märät niittyojat. Harvoin koristepensas.
  • Kukinta: Kesäkuu. Kukkii lehtien ollessa jo lähes täysikokoisia.

Pajut ovat kaksikotisia, hyönteispölytteisiä puita, pensaita tai varpuja. Silmut ovat yksisuomuisia, lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia ja Kukinnot ovat kokonaisina varisevia norkkoja. Monet pajulajit risteytyvät keskenään. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelämannerta (Ausraliassa tuontilaji, usein luokiteltu harmilliseksi). Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on noin 20. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Eniten samantapaisia piirteitä poppeleiden kanssa on jo tertiäärikaudella esiintyneillä moniheteisillä pajuilla, joihin 5-heteinen halava kuuluu. Halavan tieteellinen lajiepiteetti pentandra viittaa kreikan kielen lukuun 5 (penta). Kaksiheteiset, kehittyneemmät pajut näyttävät yleistyneen meillä vasta jääkauden jälkeen. Pajuilla on taloudellista merkitystä mm. energiapuuna sekä parkitusaineiden ja punontatöiden raaka-aineena. Lisäksi kuoresta saatavaa salisiinia on käytetty särkylääkkeenä.

Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen halava on kasvupaikan suhteen melko vaatelias, kalju- ja kiiltäväoksainen iso pensas tai pieni puu. Toinen yleisistä luonnonvaraisista puumaisista pajulajeistamme on raita (S. caprea) ja vielä kolmas mahdollinen puurunkoinen luonnonvarainen pajumme on jokipaju (S. triandra). Myös koristepuina suositut salavat ovat puumaisia pajuja, mutta salavat eivät kuulu alkuperäiseen lajistoomme. Talvella emihalavan voi tunnistaa kuivuneista eminorkoista, jotka pysyvät puussa yli talven. (Siemenet halava on pudottanut myöhäissyksyllä.)

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page