Tunturikoivu Tunturikoivu Hieskoivu ja rauduskoivu Kiiltopäänkoivu

Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Hieskoivu

Betula pubescens

  • Alalajit: Hieskoivu (ssp. pubescens), Tunturikoivu (ssp. czerepanovii)
  • Heimo: Koivukasvit – Betulaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Yksi- tai monirunkoinen puu tai pensas. 2–20 m, tav. 8–20 m.
  • Kukka: Pienet, kehättömät, vihertävät tai ruskehtavat hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Tiheät, pystyt emi- ja riippuvat hedenorkot muodostuvat lukuisista 2–3-kukkaisista pikkuviuhkoista.
  • Lehdet: Kierteisesti. Ruodillisia, ehyitä, puhjetessaan aina vihreitä. Lehtilapa puikea, lyhytsuippuinen, sahalaitainen, usein alta karvainen. Syysväritys vaihtelee keltaisesta punakeltaiseen.
  • Silmut: Kapean suippoja, pienehköjä, perättömiä, ruskeita tai tosinaan vihertäviä.
  • Hedelmä: Keväisin karisevissa, roikkuvissa norkoissa oleva pieni, siipipalteinen, kärjestä karvainen pähkylä. Pähkylän siivet noin pähkylän levyiset.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehdot, korvet, letot, ojikot, rannat, peltojen ja teiden reunat.
  • Kukinta: Huhti–kesäkuu.

Koivuja (Betula) on nelisenkymmentä lajia, puita, pensaita ja varpuja. Koivujen runko on vaalean tai tummahkon tuohen peittämä. Koivut kukkivat lehtien puhjetessa. Pienet kukat ovat yksineuvoisia, kukinto norkko tai paremminkin lukuisista pikkuviuhkoista muodostunut kerrannaiskukinto.

Hieskoivu on hyvin monimuotoinen puu. Sen nuoret vuosikasvaimet ovat karvaisia ja sileitä – eivät kaljuja ja hartsinystyisiä kuten rauduskoivulla (B. pendula). Lehden laita on vain kertaalleen sahalaitainen – ei rauduskoivun tapaan toissahalaitainen. Hieskoivu tulee lehteen yleensä rauduskoivua myöhemmin ja sen lehdet karisevat aikaisemmin, eli hieskoivun kasvukausi on rauduskoivua lyhyempi. Hieskoivu ei ole rauduskoivun lailla ehdoton valokasvi ja se menestyy myös märillä ja tulvaisilla kasvupaikoilla. Hieskoivu onkin rauduskoivua yleisempi. (Metsistämme hieskoivuvaltaisia on 6%, rauduskoivuvaltaisia 1,3%.) Hieskoivu on pioneeripuu etenkin Pohjois-Suomessa. Tunturialueella vallitsee tunturikoivu (ssp. czerepanovii), joka on hieskoivun lyhyempi, usein monirunkoinen tai pensastava alalaji. Alalajien välimuodot ovat yleisiä. Inarin ja Sodankylän seuduilla voi nähdä harvinaisen, vain parikymmentä senttiä korkean, maanmyötäisen kiilopäänkoivun (ssp. czerepanovii var. appressa).

Metsätaloudessa hieskoivua ei pidetä läheskään rauduskoivun veroisena. Huonekalupuuna hieskoivun sitkeä ja taipuisa puuaines on hyvää. Lehtiä voidaan käyttää teenä ja rohtona ja mahlaa kevätväsymystä poistavana juomana. Ja ennen juhannusta (koulukunnasta riippuen) poimituista oksista voi pakastaa tai kuivattaa saunavihtoja koko talven käyttöön – näin ainakin pohjoisimmassa Suomessa, jossa suositumpana vihta-aineksena pidettyä rauduskoivua ei esiinny.

Kippis

“Alkukesän helpoin resepti: laita lähes täyteen Koskenkorva-pulloon hiirenkorvia tai nuoria lehtiä, ja tarjoa juhannuksena jääkylmänä snapsina.”
Ote Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjasta
(huomatkaa kielenkääntäjät, että hiirenkorvat on kirjoitettu yhteen)

Koivut (hies- ja rauduskoivu) ovat Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla ravintolisäaineeksi (silmut, lehdet, kukat, siemenet, kuori ja hartsi) statuksella kauppayrtti.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page