Vakkapaju, S. triandra x viminalis Vakkapaju, S. triandra x viminalis Vakkapaju, S. triandra x viminalis

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jokipaju

Salix triandra

  • Heimo: Pajukasvit – Salicaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Kaksikotinen pensas tai pieni puu. 2–6 m.
  • Kukka: Hede- ja emikukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot nuokkuvia, karvaisia, 3–4 cm pitkiä. Norkkoperät pitkiä, lehdellisiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu tyvestä tiheäkarvainen. Hedenorkot kirkkaan keltaisia, heteitä 3, palhot tyveltä karvaisia. Eminorkot vaalean vihreitä, yhdislehtinen emiö lyhytvartaloinen, 2-luottinen.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Korvakkeet isoja, herttamaisia, pitkään säilyviä. Lehtilapa 6–8 cm, suikea, pyöreähkötyvinen, nystyhampainen, päältä kalju, kiiltävä, tummanvihreä, alta vaalean harmaanvihreä, nuorena karvainen, korkosuoninen, suonipareja 12–15.
  • Silmut: Kierteisesti. Yhdyssuomuisia, 2–6 mm pitkiä, kaljuja.
  • Hedelmä: 2-liuskaisesti avautuva kalju kota, sisällä paljon kapeita, teräväkärkisiä ja lenninhaivenisia siemeniä.
  • Kasvupaikka: Jokien rannat, myös koristepensas.
  • Kukinta: Kesäkuu. Kukkii lehtien jo puhjettua.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Pajut ovat hyönteispölytteisiä, haarajatkoisia, kaksikotisia puita, pensaita tai varpuja. Silmut ovat yksisuomuisia, lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia ja kukinnot kokonaisena varisevia norkkoja. Monet pajulajit risteytyvät keskenään. Jokipajun ja koripajun (S. viminalis) risteymä tunnetaan nimellä vakkapaju. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on noin 20. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Eniten samantapaisia piirteitä poppeleiden kanssa on jo tertiäärikaudella esiintyneillä moniheteisillä pajuilla, joihin kuuluu 5-heteinen halava. Sen tieteellinen lajiepiteetti pentandra viittaa kreikan kielen lukuun 5 (penta). Jokipajun lajiepiteetti triandra kertoo että heteitä on 3. Kaksiheteiset, kehittyneemmät pajut näyttävät yleistyneen vasta jääkauden jälkeen. Muut Suomen pajut kuuluvat tähän uudempaan 2-heteiseen ryhmään.

Luonnonvaraista jokipajua tapaa parhaiten Tornion- ja Kemijoen varrelta noin 100 km:n etäisyydelle jokien alkujuoksuista. Suomessa tavattavat luonnonvaraiset jokipajut ovat yleensä hedekasveja. Etelä-Suomessa jokipajua ja risteymiä viljellään pajutiloilla energiapajuksi ja myös punontatarkoituksiin. Risteymä vakkapaju (S. triandra x viminalis, myös Salix x mollissima) on luonnonvaraisena harvinainen, puutarha- ja punontatarkoituksiin viljelty pensas, josta meillä tavataan vain emikasveja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page