© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Juhannusruusu

Rosa spinosissima

  • Nimi myös: Pimpinellaruusu, Suomenruusu
  • Lat. synonyymi: Rosa pimpinellifolia
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Piikikäs pensas. 0,5–1,5 m. Juurivesallinen.
  • Kukka: Kaksineuvoinen, kukat yksittäin, teriö säteittäinen, 40–70 mm leveä, valkoinen, harvoin vaaleanpunainen. Terälehdet 10–20 mm. Terälehtiä tavallisesti 5, suositulla ‘Plena’ lajikkeella teriö kerrannainen.
  • Lehdet: Kierteisesti, korvakkellisia, 30–80 mm pitkiä, päätöparisia. Lehdyköitä 7–9(–11), pieniä (0,5–2 cm), soikeita, sahalaitaisia, kaljuja, himmeitä, tummanvihreitä, syysväriltään violetinpunaisia.
  • Silmut: Kartiomaisia, hyvin pieniä, (vihreitä–)punertavanruskeita.
  • Hedelmä: Kiulukka pieni,1–1,5 cm, pallomainen, tavallisesti tummanpunainen–lähes musta.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat, niityt, nummet, kivikkorinteet, hietikot, dyynit. Aurinkoinen tai puolivarjo. Maaperän suhteen vaatimaton, kuiva tai tuore vettä läpäisevä maa. Etelä-Skandinaviasta Islantiin saakka.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Kaunis ja makeasti tuoksuva juhannusruusu juhlistaa vuoden pisimpiä päiviä. Lajia voi pitää melkeinpä Suomen kansallisruusuna, sillä Suomessa perinteisenä piharuusuna yleinen juhannusruusu on muissa maissa koristeruusuna nykyään lähes tuntematon. Esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa laji tunnetaan nimellä suomenruusu. Laji ei kuitenkaan ole kotoperäinen, vaan lähtöisin 1700-luvun Skotlannista. Innokas taimitarhuri Perthistä risteytti ja kylvi juhannusruusun eri lajikkeita niin, että niitä 1800-luvun puolivälissä oli jo yli 300. Ruusunjalostuksesta kiinnostui myös linnanpuutarhuri Pietarin lähellä Tsarskoje Selossa 1800-luvun lopussa. Suomeen juhannusruusu saapui todennäköisesti Pietarin puutarhoista.

Suomenkielisen nimensä laji on saanut Etelä-Suomessa juhannuksena tienoilla kukkaan puhkeavista kukistaan. Muun muassa Skotlannissa, Norjassa ja Tanskassa voi merenrannoilla ja metsäisillä mäillä törmätä villinä kasvavaan yksinkertaiseen pimpinellaruusuun. Suomen puutarhoissa yleisempi on tästä kantaäidistä syntynyt kerrannaiskukallinen lajike ‘Plena’. Nimellä pimpinella viitataan kasvin lehtien yhdennäköisyyteen ahopukinjuuren (Pimpinella saxifraga) pari- ja päätölehdykkäisten lehtien kanssa, jonka lehdykät ovat tummanvihreitä ja pyöreähköjä, kuten juhannusruusullakin. Juhannusruusut ovat tiheä- ja ohutpiikkisiä, osa piikeistä käyriä ja harvemmassa.

Juhannusruusut, kuten muutkin Pimpinellafolia -ryhmän lajikkeet ovat varsin talvenkestäviä, vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen ja vesovat runsaasti. Ne voivat sinnitellä jopa vuosikymmeniä vanhoissa puutarhoissa, kun itse rakennukset ovat jo hävinneet. Auringonvaloa ruusut kuitenkin tarvitsevat paljon kukkiakseen juhannuksen tienoilla. Kukat puhkeavat edellisen vuoden versoihin, mikä on syytä ottaa huomioon pensasta leikattaessa. Kukinta kestää 2–3 viikkoa, minkä jälkeen kukkapohjuksesta kehittyy vähitellen himmeänmusta, halkaisijaltaan noin sentin levyinen pallomainen kiulukka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Kukkakasveja samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page