© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Koripaju

Salix viminalis

  • Heimo: Pajukasvit – Salicaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Kaksikotinen pensas. 2–6 m.
  • Kukka: Hede- ja emikukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot nuokkuvia, karvaisia, 3–4 cm pitkiä. Norkot perättömiä–lyhytperäisiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu mustakärkinen. Hedenorkot kirkkaan keltaisia, heteitä 2, palhot kaljuja. Eminorkot vaalean vihreitä, yhdislehtinen emiö pitkävartaloinen, 2-luottinen.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Korvakkeet pitkiä, kapeansuikeita, voivat puuttua. Lehtilapa kapeansuikea (8–14 × 0,5–1,5 cm), suippotyvinen ja -kärkinen, ehyt–nystylaitainen, päältä kalju–harvaan karvainen, kiiltävä, tummanvihreä, alta silkkikarvainen, vaaleanvihreä, korkosuoninen, suonipareja 20–30, laita alaskiertynyt.
  • Silmut: Kierteisesti. Silmusuomut yhdyskasvuisia, 2–6 mm pitkiä, kaljuja.
  • Hedelmä: 2-liuskaisesti avautuva valkonukkainen kota, sisällä paljon kapeita, teräväkärkisiä ja lenninhaivenisia siemeniä.
  • Kasvupaikka: Viljelypensas, joskus villiintynyt teiden varsille, pellon reunoille.
  • Kukinta: Huhti–toukokuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Pajut ovat usein aika vaikeasti tunnistettavia, varsinkin kun monet pajulajit risteytyvät keskenään. Koripaju on kuitenkin melko helppo tunnistaa kapeista ja suhteellisen pitkistä lehdistään. Muita meillä tavattavia kapealehtisiä pajulajeja (tai alalajeja) ovat (1) kapealehtipaju (S. repens ssp. rosmarinifolia, hanhenpajun alalaji), jotkut (2) salavalajikkeet (S. fragilis spp.), (3) huurrepaju (S. daphnoides ssp. acutifolia, härmäpajun alalaji) ja vielä (4) vakkapaju (S. x mollissima), joka on koripajun ja jokipajun risteymä.

Koripaju on viljelypaju, joka saattaa karkailla luontoon. Muita punonta- ja esim. aidantekotarkoituksiin ja myös hakkeeksi viljeltäviä pajulajeja ovat mm. punapaju (S. purpurea), härmäpaju (S. daphnoides ssp. daphnoides), korallisalava (S. x rubens, synonyymi S. alba var. chermesina), vannepaju (S. dasyclados), siperianpaju (S. schwerenii, myös ruskopajuksi nimitetty) ja vielä jo mainittu huurrepaju.

Koripajun risteymiä: (1) koripajun ja jokipajun (S. triandra) risteymä tunnetaan nimellä vakkapaju (myös S. x mollissima); (2) koripajun ja raidan (S. caprea) nimellä mesipaju (myös S. x smithiana); (3) koripajun ja tuhkapajun (S. cinerea) nimellä vannepaju (myös S. x dasyclados), vannepajuihin kuuluu myös vesipaju, Salix ’Aquatica’.

Tärkeimmät energiapajulajimme

Yleisimmät viljeltävät energiapajulajimme (lajikkeemme) ovat koripaju, vannepaju, siperianpaju, jokipaju ja mustuvapaju sekä niiden erilaiset risteymät. Parhaimmillaan yhdeltä hehtaarilta on saatu jopa 10 tonnia pajuhaketta vuotta kohti. Energia-arvoltaan määrä vastaa noin 5 tonnia polttoöljyä. Pajuviljelmän korjuu tapahtuu keskimäärin 4 vuoden välein hakepajukon elinkaaren ollessa noin 25 vuotta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page