Siperiankuusi Käärmekuusi, f. virgata Purppurakuusi, f. purpurea Surukuusi, f. pendula Douglaskuusi, Pseudozuga menziesii Douglaskuusi, Pseudozuga menziesii Douglaskuusi, Pseudozuga menziesii Okakuusi, P. pungens Okakuusi, P. pungens Okakuusi, P. pungens

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kuusi

Picea abies

  • Nimi myös: Metsäkuusi
  • Alalajit: Euroopankuusi (euroopanmetsäkuusi, ssp. abies), Siperiankuusi (siperianmetsäkuusi, ssp. obovata)
  • Heimo: Mäntykasvit – Pinaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Ainavihanta havupuu. 20–30 m (Suomen pisin 45,1 m).
  • Kukka: Pienet, kehättömät hede- ja emikukat erikseen tiheinä, käpymäisinä kukintoina. Emikukinnot punaisia, aluksi pystyjä. Hedekukinnot avautumattomina vihertäviä–punertavia, muuttuvat avauduttuaan siitepölyn vuoksi keltaisiksi. Kuusi aloittaa kukinnan vasta noin 40-vuotiaana. Tuulipölytteinen.
  • Lehdet: Neulasmaisia, talvehtivia, tummanvihreitä, suoria tai kaarevia, oksilla yksittäin kierteisesti, tyvellä tappimainen kohouma. Lapa 1–2 cm, kapea, nelisärmäinen, teräväkärkinen.
  • Silmut: Kartiomaisia–soikeita, 5–7 mm pitkiä, ruskeiden suomujen peittämiä.
  • Käpy: Riippuva, 8–15 cm pitkä, kapeanpuikea–sukkulamainen, kukintavuonna kypsyvä, seuraavana vuonna avautuva. Käpysuomut vinoneliömäisiä, lovikärkisiä (ssp. abies) tai vastapuikeita, pyöreäkärkisiä (ssp. obovata). Suomulla 2 siivekästä siementä.
  • Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, lehtomaiset metsät, lehdot ja korvet.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Mäntykasvien heimoon kuuluvat lajit ovat pihkaisia, yksikotisia puita tai pensaita. Ne kuuluvat paljassiemenisiin kasveihin, joille tunnusomaisia piirteitä ovat tuulipölytteisyys, rakenteeltaan yksinkertaiset kukat, sekä paljaaltaan emisuomun, myöhemmin käpysuomun päällä kehittyvä siemen. Kuusilajeista suurin osa on kotoisin Itä-Aasiasta. Amerikkalaisia lajeja on muutama ja eurooppalaisia kaksi.

Kuusi tuottaa runsaasti siitepölyä, joka saattaa kasaantua paksuiksi, keltaisiksi lautoiksi järvien rannoille. Kuusi tulee toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla, ei kuitenkaan kuivimmilla ja laihimmilla metsämailla. Varjoa sietävänä puuna se on hyvä kilpailija, koska se pystyy sinnittelemään alikasvoksena muiden metsäpuiden alla. Kuusen juurista suurin osa on lähellä maan pintaa, mistä johtuen kovissa myrskyissä kuuset kaatuvat mäntyjä herkemmin.

Suomen metsistä 26% on kuusivaltaisia. Meillä metsäkuusi jakautuu kahteen alalajiin, joista leveämpilatvuksinen nimilaji euroopankuusi (ssp. abies) vallitsee Etelä-Suomessa ja erittäin kapealatvuksinen siperiankuusi (ssp. obovata) Pohjois-Suomessa. Monissa teoksissa siperiankuusi luokitellaan omaksi lajikseen Picea obovata. Laji tai alalaji, se on euroopankuusta lyhyempi (max. 20 m), kapeampi ja pienikäpyisempi. Välimuodot ovat hyvin yleisiä.

Kuusesta on paljon poikkeavia muotoja. Yksi tunnetuimmista riippuvaoksainen ja harvaan haaroittunut käärmekuusi (f. virgata). Muita yleisimpiä erikoismuotoja ovat pylväs-, suru-, kulta-, puna- ja matalakasvuinen tapionkuusi.

Douglaskuusi (Lännendouglaskuusi)

Pseudozuga menziesii

Douglaskuusi on Suomessa melko yleinen koristepuu, joka on levinnyt luontoomme ja jota voi tavata Rovaniemen korkeudelle saakka. Neulaset ovat päältä tummanvihreitä, alapinnalla on 2 vaaleaa juovaa, noin sentin verran pidempiä kuin kuusella ja harittavat joka suuntaan (kuusella kierteisesti). Douglaskuusen voi sekoittaa pihtoihin (Abies spp.), joita Suomessa viljellään koristekasveina. Pihdoilla kävyt ovat pystyjä, douglaskuusella metsäkuusen tapaan riippuvia.

Okakuusi

Picea pungens

Myös okakuusi ja erityisesti sen lajike ’Glauca’, joka tunnetaan meillä nimellä hopeakuusi, on meillä suosittu koristepuu. Hopeakuusen neulaset ovat nelikulmaisia, käyriä, teräviä ja yleensä hopeanharmaan sävyisiä.

Hyviä juurikumppaneita

Kuusi on usean herkullisen sienilajimme juurikumppani (eli sienet ovat kuusen juurisieniä). Hyvän makuisista kuusen kumppanisienistä mainittakoon tässä seuraavat:
rouskuista haapa-, kelta-, kulta-, kuusenleppä-, noki-, pikku- ja sikurirousku; haperoista koivu-, muna-, savu- ja viinihapero; tateista herkku- ja ruskotatti; vahveroista kosteikko- ja suppilovahvero; lampaakäävistä lampaan- ja typäskääpä; orakkaista kuusensuomuorakas; muista ryhmistä keltahaarakas, limanuljaska, oranssikärpässieni ja kuusilahokka.

Ei uuselintarvike

Villeille yrttiharrastajille ja etenkin villiyrttiharrastajille kuusi on oivallinen ja hyvin riittoisa raaka-aine etenkin loppukeväällä ja alkukesällä, jolloin erittäin C-vitamiinipitoiset kuusenkerkät (nuoret versot) ovat parhaimmillaan. Kuusi (kerkkien lisäksi mm. silmut, kukat, kävyt, pihka) onkin Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla statuksella ‘ei uuselintarvike’.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page