Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Metsälehmus
Tilia cordata
- Synonyymi: Niinipuu
- Heimo: Lehmuskasvit – Tiliaceae
- Kasvumuoto ja korkeus: Puu. 15–30 m.
- Kukka: Kehä säteittäinen, verhiö ja teriö 5-lehtisiä. Teriö kellanvalkoinen, voimakkaasti tuoksuva. Heteitä paljon, yhdislehtinen emiö 5-lukuinen. Lehtihankaisissa huiskilokukinnoissa 4–15 kukkaa. Kukinnon tyvellä iso, vaalea suojuslehti.
- Lehdet: Kierteisesti. Ruodillisia, kaljuja lukuunottamatta ruskeita karvatupsuja alapinnan suonien hangoissa. Lapa herttamainen, pitkäsuippuinen, sahalaitainen, tyveltä epämukainen, alta sinivihreä.
- Silmut: Epämukaisen munanmuotoisia, pulleita, kookkaita, punaisia–vihreitä.
- Hedelmä: Yksisiemeninen, palleromainen pähkylä.
- Kasvupaikka: Tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, kuivat lehdot, puronvarsi- ja kallionaluslehdot. Myös koristepuu.
- Kukinta: Heinäkuu.
Lehmuksen suku (Tilia) käsittää noin 30 lajia, enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean ilmastovyöhykkeen puulajeja. Euroopan luonnonvaraiseen lehmuslajistoon kuuluu viisi lajia.
Metsälehmus eli niinipuu on Suomen yleisin ja luonnonvaraisena pohjoisimpana kasvava ns. jalo lehtipuu. Se voidaan erottaa yleisesti puistopuuna käytetystä puistolehmuksesta (T. x vulgaris) mm. suoran ja sileän runkonsa perusteella. Puistolehmuksen runko on yleensä hyvin muhkurainen. Lisäksi puistolehmuksen lehti on altakin vaaleanvihreä, metsälehmuksen sinivihreä.
Metsälehmuksesta saatava niini oli ennen arvokasta kaupppatavaraa, josta valmistettiin mm. köysiä ja mattoja. Puuaines on pehmeää, joten se sopii hyvin vuolemiseen ja veistotöihin.
Metsälehmus on hyvä mehiläiskasvi. Kukista voidaan valmistaa rauhoittavaa, tuoksuvaa ja hyvänmakuista teetä.
Metsälehmus on rauhoitettu Ahvenanmaalla.
