© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Mustaherukka

Ribes nigrum

  • Heimo: Herukkakasvit – Grossulariaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Pensas. 1–1, 5 m.
  • Kukka: Kehä vaatimaton, säteittäinen, noin 8 mm leveä, 5-lukuinen, väriltään punertavan tai ruskehtavan vihreä. Verhiö teriötä pitempi, ratasmainen, karvainen ja keltanystyinen. Heteitä 5, yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Terttukukinto nuokkuva.
  • Lehdet: Kierteisesti. Melko pitkäruotisia, voimakkaasti tuoksuvia. Lapa kourasuoninen, 3–5-liuskainen, herttatyvinen, hammaslaitainen, päältä kalju, alta karvainen ja keltanystyinen.
  • Silmut: Munanmuotoisia–pyöreitä, suuria, vihertäviä. Lyhytversoissa silmut ryppäinä.
  • Hedelmä: Musta, mehevä pohjusmarja.
  • Kasvupaikka: Lehtokorvet, puronvarsilehdot, jokien ja purojen varret, merenrantapensaikot ja -kivikot. Joskus myös viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Mustaherukka kuuluu Suomen luonnonvaraiseen ja alkuperäiseen kasvilajistoon. Alkujaan se on ollut tulvamaiden kasvi, joka on sopeutunut vaihteleviin, joskus hyvinkin märkiin olosuhteisiin. Marjomattoman mustaherukan erottaa punaherukasta parhaiten lehtien voimakkaan tuoksun perusteella.

Mustaherukan kansanomaisia nimityksiä ovat olleet myös haisuherukka, ojuke ja siestarmarja. Viljelyyn on mustaherukasta jalostettu useita luonnonvaraisia kantoja satoisampia lajikkeita. Marjojen lisäksi myös lehtiä käytetään monin tavoin, mm. teeksi, rohdoksi ja mausteeksi esim. kurkkujen säilömiseen. Mustaherukka kuuluukin villiyrttiharrastajien vakioraaka-aineisiin.

Ei uuselintarvike

Marjojen lisäksi villiyrttiharrastajat käyttävät mustaherukan kukkia, silmuja ja lehtiä sekä koristeena ruoka-annoksissa että yrttitee- ja mausteaineksina.
Mustaherukka (marjojen lisäksi lehdet, silmut, kukat, siemenet) on myös Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page