© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pähkinäpensas

Corylus avellana

  • Nimi myös: Euroopanpähkinäpensas
  • Heimo: Koivukasvit – Betulaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Monirunkoinen pensas. 2–5 m.
  • Kukka: Pienet, kehättömät hede- ja emikukat eri kukinnoissa. Keltaiset hedekukat muodostavat noin 5 cm pitkän, riippuvan norkon, jotka muodostavat 2–5 norkon ryhmiä. Silmumainen emikukinto pieni (noin 0,5 cm) ja pysty. Emin luotit rihmamaiset, tummanpunaiset. Tuulipölytteinen.
  • Lehdet: Kierteisesti. Lyhytruotisia, karvaisia, pehmeitä. Lapa leveän vastapuikea–pyöreä, herttatyvinen, lyhytsuippuinen. Laita toissahainen.
  • Silmut: Munanmuotoisia–pyöreitä, noin 5 mm pitkiä, varjopuolella vihreitä ja punertavia, valonpuolella punaruskeita. Kärki tylppä.
  • Hedelmä: Yhdislehtisen, kellomaisen, liuskalaitaisen suojuksen (kehdon) ympäröimä isohko (1–2 cm) pähkinä, joita 1–3:n ryhmissä.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot rinnelehdot. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Huhtikuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Pähkinäpensas on eteläinen, tuulipölytteinen lämpimien ja suojaisten rinnelehtojen pensas, joka kukkii ennen lehtien puhkeamista. Tavallisesti pensaassa on 10–20 päärunkoa, jotka uusiutuvat tehokkaasti juurivesoista. Varsinkin levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla laji on arka pakkasille ja keväthalloille. Valokasvina se hyötyy ihmisen toiminnasta, mm. hakkuista ja laiduntamisesta. Kuusettuminen onkin pähkinälehdon vakavin uhka.

Pähkinöillä on varsinkin aikaisemmin ollut taloudellistakin merkitystä ja niitä on kerätty yleisesti. Myös metsähiiret, oravat ja närhet syövät niitä mielellään. Siellä, missä pähkinäpensasta on runsaasti, pehmeälehtisistä oksista on tehty saunavihtoja. Villiyrttiharrastajat keräävät pähkinöitä käytettäväksi herkkuruokien kanssa. (‘Oikeat’ hasselpähkinät eli ne, joita ostamme kaupoista, ovat isopähkinäpensaan (Corylus maxima) hedelmiä ja tuodaan meille eteläisemmistä maista.)

Pähkinä (vai herne) purtavaksi

Arkikielessä ja kasvitieteessä pähkinä on jonkin verran eri asia. Kasvitieteessä pähkinä on 1-siemeninen, avautumaton hedelmä. Suolapähkinän ostajalle avautuva pähkinä on helpompi ja se saa mielellään olla useampisiemeninenkin, aivan kuin maapähkinä, joka oikeasti kuuluu hernekasveihin, eli hedelmä onkin 1–3 siementä sisältävä palko. Cashewpähkinä puolestaan on sumakkikasveihin kuuluvan munuaispuun hedelmä, kasvitieteellisesti luumarja.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page