Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Pähkinäpensas
Corylus avellana
- Nimi myös: Euroopanpähkinäpensas
- Heimo: Koivukasvit – Betulaceae
- Kasvumuoto ja korkeus: Monirunkoinen pensas. 2–5 m.
- Kukka: Pienet, kehättömät hede- ja emikukat eri kukinnoissa. Keltaiset hedekukat muodostavat riippuvan norkon. Silmumainen emikukinto pysty. Emin luotit rihmamaiset, tummanpunaiset.
- Lehdet: Kierteisesti. Lyhytruotisia, karvaisia, pehmeitä. Lapa vastapuikea, herttatyvinen, lyhytsuippuinen. Laita toissahainen.
- Silmut: Munanmuotoisia–pyöreitä, varjopuolella vihreitä ja punertavia, valonpuolella punaruskeita. Kärki tylppä.
- Hedelmä: Yhdislehtisen, kellomaisen, liuskalaitaisen suojuksen ympäröimä isohko pähkinä.
- Kasvupaikka: Kuivahkot rinnelehdot. Kalkinsuosija.
- Kukinta: Huhtikuu.
Pähkinäpensas on eteläinen, lämpimien ja suojaisten rinnelehtojen pensas, joka kukkii ennen lehtien puhkeamista. Tavallisesti pensaassa on 10–20 päärunkoa, jotka uusiutuvat tehokkaasti juurivesoista. Varsinkin levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla laji on arka pakkasille ja keväthalloille. Valokasvina se hyötyy ihmisen toiminnasta, mm. hakkuista ja laiduntamisesta. Kuusettuminen onkin pähkinälehdon vakavin uhka.
Pähkinöillä on varsinkin aikaisemmin ollut taloudellistakin merkitystä ja niitä on kerätty yleisesti. Myös metsähiiret, oravat ja närhet syövät niitä mielellään. Siellä, missä pähkinäpensasta on runsaasti, pehmeälehtisistä oksista on tehty saunavihtoja.
