Unkarinsyreeni, S. josikaea Unkarinsyreeni, S. josikaea Unkarinsyreeni, S. josikaea Puistosyreeni, S. x henryi Puistosyreeni, S. x henryi Puistosyreeni, S. x henryi

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Pihasyreeni

Syringa vulgaris

  • Heimo: Öljypuukasvit – Oleaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Pensas tai pieni puu. 5–8 m. Juurivesallinen.
  • Kukka: Kukinto tiheä, kartiomainen kerrannainen terttu. Teriö torvimanen, 10 mm leveä, 4-liuskainen, sinipunainen tai valkea.
  • Lehdet: Vastakkaisia, ruodillisia, ehyitä, herttatyvisiä, kaljuja. Lapa noin 4-10 cm pitkä, puikea, suippo.
  • Silmut: Suippoja, ruskeita tai vihertäviä. Silmut vastakkain.
  • Hedelmä: Neliliuskainen ruskea kota.
  • Kasvupaikka: Pihat, puutarhat. Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka, tuore, runsasravinteinen, kalkittu maa. Kasvaa Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin saakka.
  • Kukinta: Etelä-Suomessa kesäkuu, pohjoisempana heinäkuu.

Syreenit kuuluvat perinteisimpiin koristepensaisiimme. Pihasyreeni saapui Suomeen 1700-luvulla Balkanilta ja Turkista. Pihasyreeni on runsaan ja hyväntuoksuisen kukintansa vuoksi hyvin pidetty pihakasvi. Tiheän kasvuston ansiosta se on oivallinen suoja-aita pihan tai oleskelupaikan ympärillä. Voimakkaasti vesova ja sitkeä pihasyreeni sinnittelee hylätyilläkin pihoilla vuosikymmeniä. Pihasyreenin lehdet saavat syksyllä keltaisen ruskavärin ja ne varisevat vasta myöhään loppusyksystä. Pihasyreenistä on myös valkea muoto ‘Alba’. Valkokukkainen syreeni on hillittykasvuisempi ja sen lehdet ja silmut ovat vaaleammat. Syreenien kukilla villiyrttiharrastajat koristelevat erityisesti jälkiruokia, mutta voi niitä käyttää myös salaatteihin.

Unkarinsyreeni & Puistosyreeni

Syringa josikaea & Syringa x henryi

Syreenejä tunnetan noin 20 lajia ja yli 600 lajiketta, mutta niistä vain muutamat menestyvät Suomessa. Erityisen kestävä on unkarinsyreeni, jolla on karheat suonikkaat lehdet ja jäykähkö kasvutapa. Unkarinsyreeni kukkii koko maassa kauniin tumman sinipunaisin kukin, selvästi myöhemmin kuin pihasyreeni, kesä–heinäkuussa. Sen erottaa helposti kolmannesta Suomessa tavattavasta yleisestä syreenistä, puistosyreenistä kukkien terälehtien kasvutavan perusteella; unkarinsyreenin kukkien terälehdet ovat luonteenomaisesti pystyt, puistosyreenin kukkien terälehdet alaspäin siirottavat. Puistosyreenin kukinta on myös unkarinsyreeniä leveämpi ja harsumpi.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page