Japaninhappomarja Japaninhappomarja

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ruostehappomarja

Berberis vulgaris

  • Heimo: Happomarjakasvit – Berberidaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Pensas. 1–2 m.
  • Kukka: Säteittäinen, 6–8 mm leveä. Keltainen kehä muodostuu kahdesta kiehkurasta. Uloimpia kehälehtiä on kolme ja sisempiä kuusi. Sisemmät ovat terälehtimäisiä ja tyveltä 2-nystyisiä. Heteitä tavallisesti 6. Emiö näennäisesti yksilehtinen, erittäin lyhytvartaloinen. Se on todennäköisesti kehittynyt kolmesta yhdistyneestä lehdestä.
  • Lehdet: Kierteisesti. Pitkäversoissa sekä lavallisia että oramaisia lehtiä. Lyhytversojen (kääpiöversojen) kaikki lehdet tavallisia kasvulehtiä. Lehtilapa soikea, suippotyvinen, n. 2 cm pitkä, nirhalaitainen. Laidan hampaiden kärjessä yleensä selvä ota. Oralehdet 3-piikkisiä.
  • Silmut: Pyöreitä–munanmuotoisia, rosoisia, harmahtavan ruskeita, melko pieniä.
  • Hedelmä: Punainen, 2-siemeninen, soikea marja.
  • Kasvupaikka: Kuivat ja aurinkoiset mäet sekä metsänreunukset. Koristepensas, viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Ruostehappomarjaa pidettiin meillä aiemmin myrkyllisenä. EU:n myötä sen marjojen myyntikielto meni historiaan ja monissa Euroopan maissa ruostehappomarjan marjoja myydään kuivattuina. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue käsittää Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan pohjois- ja keskiosat sekä osan itäistä Eurooppaa. Ruostehappomarjaa on viljelty Pohjoismaissakin jo satoja vuosia. Sitä käytettiin rohtojen, mausteiden ja erilaisten puuesineiden valmistukseen sekä esim. sitruunan korvikkeena. Valitettavasti lajin taimitarhatuotanto on nykyään kielletty, sillä se on hyvin haitallisen viljanmustaruostesienen väli-isäntä.

Linné antoi happomarjoille sukunimen Berberis pohjoisafrikkalaisen paimentolaisheimon mukaan. Hän nimittäin luuli Afrikkaa kasvisuvun alkuperämaaksi. Jo 1000-luvulla munkki Constantinus Africanus kutsui kasvikirjassaan happomarjoja Berberis-nimellä. Tämä nimitys on kuitenkin todennäköisesti johdettavissa sanasta ”barbaari”. Germaanit eli barbaarit, joiksi roomalaiset heitä nimittivät, olivat käyttäneet happomarjaa rohdoksena jo pitkään.

Japaninhappomarja

Berberis thunbergii

Toinen Suomessa harvoin viljelykarkulaisena esiintyvä Berberis -laji, japaninhappomarja, on ruosteenkestävä. Sen erottaa ruostehappomarjasta esim. ehyiden lehtilaitojen perusteella.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page