© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ruotsinpihlaja

Sorbus intermedia

  • Lat. synonyymi: Borkhausenia intermedia
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Puu. 3–10 m.
  • Kukka: Melko pieni, voimakastuoksuinen. Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia, 3–4 mm pitkiä, pyöreäkärkisiä. Verhiönliuskat leveän kolmiomaisia, teräväkärkisiä, karvaisia. Heteitä 20, osittain yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Kukinto kerrannaishuiskilo, kukkaperät karvaisia.
  • Lehdet: Kierteisesti. Ruodillisia, lähes 10 cm pitkiä, soikeita, matalaan liuskoittuneita. Tyviliuskat syvimpiä. Liuskat terävähampaisia, päältä aluksi karvaisia, myöhemmin kaljuja, alta tiheäkarvaisia, lähes valkoisia.
  • Silmut: Munanmuotisia, punaruskeita. Silmusuomut karvalaitaisia.
  • Hedelmä: Punainen–punaruskea, pitkulainen marja.
  • Kasvupaikka: Kuivat, kivikkoiset niittytöyräät, kalliolehdot. Myös koristepuu.
  • Kukinta: Kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Pihlajia (Sorbus spp.) on ainakin 85 lajia. Pelkästään Euroopassakin lajeja on yli 50. Ruotsinpihlaja on tyypillinen hyönteispölytteinen laji. Sen voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä kuten kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia ja mehiläisiä. Siementen kypsyttyä tulevat linnut, mm. tilhet ja punatulkut, jotka syövät marjoja ja samalla toimivat siementen levittäjinä.

Ruotsinpihlaja on luonnonvarainen vain Ahvenanmaalla ja saaristossa. Manner-Suomessa sitä käytetään puisto- ja puutarhapuuna. Sitä tavataan vain harvoin luontoon levinneenä, silloin pääasiassa lintujen levittämänä.

Suomenpihlajasta (S. hybrida) ruotsinpihlajan erottaa lehtien erilaisuudella. Suomenpihlajan lehden tyviosassa on yleensä 1–2 lehdykkäparia. Lisäksi ruotsinpihlajan marjat ovat muodoltaan selvästi pitkulaisia, suomenpihlajan melkein pallomaisen pyöreitä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Kukkakasveja samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page