Alppikärhö

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Siperiankärhö

Clematis sibirica

  • Lat. synonyymi: Clematis alpina ssp. sibirica
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Suku: Kärhöt – Clematis
  • Kasvumuoto: Puuvartinen köynnös.
  • Korkeus: 0,3–4 m. Varsi kiipeilevä
  • Kukka: Kehä säteittäinen–kellomainen, kellanvalkoinen, 30–70 mm leveä. Kehälehtiä 4, ulkopinnalta kiiltävän myötäkarvaisia, 25–40 mm pitkiä. Heteitä monta, uloimmat terälehtimäisiä, vastapuikeita joutoheteitä. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin lehtihangoissa, nuokkuvia.
  • Lehdet: Vastakkain, pitkäruotisia. Lapa 2 kertaa 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita, sahalaitaisia, alta hienokarvaisia.
  • Hedelmä: Höyhenmäisesti karvainen, pitkäotainen, n. 3 mm pitkä pähkylä, joita useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Rehevät kangasmetsät, lehdot, purolaaksot.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko maassa.

Harvinaisen siperiankärhön historia maassamme tunnetaan poikkeuksellisen tarkasti. Lajin löysi ensi kerran luonnostamme dagsmarkilainen maanmittari Gunnar Gröndahl 16. heinäkuuta 1947 Lapväärtistä, läntisestä Suomesta. Tasan kolmekymmentä vuotta myöhemmin laji löytyi Tervolasta, Lapin rajoilta. Kolmas nykyisin tunnettu esiintymä itärajan tuntumasta Nurmeksesta tuli viralliseen tietoon vuonna 1981. Kaikki meikäläiset esiintymät näyttävät liittyvän dolomiittikalkkiesiintymiin, ja yleisesti ottaen happaman maaperämme ja ehkä myös turhan mereisen ilmastomme vuoksi siperiankärhö onkin luonnossamme harvinaisuus. Kaikki esiintymät on pian niiden löytymisen jälkeen suojeltu.

Siperiankärhö voi suikertaa maata myöten tai kiipeillä kärhilehtiensä avulla kuusia pitkin monen metrin korkeuteen. Kasvumuoto on tuttu etenkin trooppisista sademetsistä, missä kilpailu valosta on erityisen kovaa ja köynnökset pyrkivät ylöspäin tukeutumalla muihin kasveihin. Siperiankärhön tapaan tropiikin liaanitkin ovat ankkuroituneet juurilla tukevasti kiinni maahan, joten Tarzan lienee heilutellut itseään oksalta toiselle pikemmin sademetsäpuiden ilmajuurten kuin köynnösten varassa.

Alppikärhö & Viinikärhö

Clematis alpina (ssp. alpina) & Clematis viticella

Meikäläinen siperiankärhö määriteltiin aiemmin alppikärhön alalajiksi (ssp. sibirica), jonka levinneisyys ulottuu meiltä pitkälle itään. Meikäläiset, lajin päälevinneisyysalueesta erilliset esiintymät lienevät saaneet alkunsa ilmavirtojen mukana idästä leijailleista siemenistä. Sinikukkainen nimialalaji, alppikärhö (ssp. alpina) on levinnyt paljon laajemmalle: sitä tavataan Äänisjärven tienoilta Tyynenmeren rannalle saakka. Kotipihojen seinustojen ja säleikköjen somistukseksi alppikärhöstä on kehitelty lukuisia kaupallisia puutarhalajikkeita, jotka poikkeavat eri tavoin luonnonmuodoista.
Koristekasvina meillä kasvatetaan myös tarhaviinikärhöä, jonka alkuperä on Italiassa. Sen kukat ovat yleensä siniset (sinipunaiset) tai punaiset. Jalostetut viinikärhöt aloittavat kukintansa siperiankärhöä myöhemmin ja ne kukkivat pitkään, jopa lokakuuhun saakka.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page