Suippuorapihlaja, C. rhipidophylla Suippuorapihlaja, C. rhipidophylla Suippuorapihlaja, C. rhipidophylla

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tylppöorapihlaja

Crataegus monogyna

  • Nimi myös: Tylppäliuskaorapihlaja, Tylppäorapihlaja
  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto ja korkeus: Oraoksainen pensas tai puu. 3–6 m.
  • Kukka: Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Terälehdet valkoisia (kukkimisen alkuvaiheessa punertavia), 5–6 mm pitkiä. Verholehdet tasasivuisen kolmionmuotoisia, tylppiä, taakäänteisiä, hienokarvaisia. Heteitä 20, emiö 1-lukuinen. Kukinto huiskilo, kukintoperät hienokarvaisia.
  • Lehdet: Vuorottain, ruodillisia, leveän puikeita, pariliuskaisia. Liuskat tylppiä, reunoilta ehytlaitaisia, kärjestä otahampaisia, lehtisuonet hienokarvaisia. Lehdet päältä kiillottomia, alta sinivihreitä.
  • Silmut: Punaruskeita, munanmuotoisia.
  • Hedelmä: Punainen, munanmuotoinen 1-siemeninen luumarja.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, pensaikot. Harvoin koristepensas.
  • Kukinta: Kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Orapihlajat (Crataegus spp.) ovat laaja ja monimuotoinen suku. Varsinkin pohjoisamerikkalaiset orapihlajat ovat taksonomisesti vaikeita hallita. Melkein kaikki koristekasveina viljellyt lajit kuuluvat tähän ryhmään. Orapihlajien suku on myös hyvin vanha. Siitä on mm. Pohjois-Amerikasta löydetty liitukautisia (140–170 milj. vuotta sitten) fossiilijäännöksiä. Tylppäliuskaorapihlaja kuuluu eurooppalais-keskiaasialaiseen, noin 100 lajia käsittävään, suhteellisen helposti hallittavaan lajiryhmään. Suomessa lajia tavataan luontaisena Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa.

Tylppöorapihlaja kasvaa usein yksirunkoiseksi puuksi. Kukkien tuoksu on epämiellyttävä, sillilientä muistuttava. Marjoja voidaan käyttää ravinnoksi. Tylppöorapihlajaa on käytetty myös rohtokasvina.

Suippuorapihlaja

Crataegus rhipidophylla

Suippuorapihlaja (suippoliuskaorapihlaja, suippo-orapihlaja) muistuttaa jonkin verran tylppöorapihlajaa, mutta on isokukkaisempi ja niin kuin nimen perusteella voi arvata, suippo(liuska)orapihlajan lehtien liuskat ovat suipompia (tai eivät ole niin tylppiä) ja sahalaitaisuus on terävämpää. Myös lehtien korvakkeet ovat sahalaitaisia (tylppöliuskalla ehyitä). Suippuorpihljasta meillä tavataan kahta muunnosta, siirosuippuorapihlaja (var. rhipidophylla) sekä tanasuippuorapihlja (var. lindmanii). Parhaiten eron huomaa verholehdistä; siirosuipulla taakäänteiset, tanasuipulla siirottavat, hedelmävaiheesä pystyt. Tylppöorapihlajan tapaan suippuorapihlaja on luokiteltu vaarantuneeksi.

Pyöröorapihlaja

Crataegus laevigata

Pyöröorapihlaja (pyöröliuskaorapihlaja) on kohtalaisen harvinainen laji Suomessa, lähinnä puutarhapensas, joskus karkulainen. Se muistuttaa tylppöorapihlajaa. Lehdet ovat harvempi- ja pyöreämpiliuskaiset ja liuskat ovat melko matalahampaiset. Marja on 2-siemeninen. Kaikki tällä sivulla kuvatut orapihlajat risteytyvät melko yleisesti keskenään, joten voi olla lähes mahdotonta kertoa takuuvarmasti, mistä lajista tai risteymästä on kysymys.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Kukkakasveja samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page