© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita.
All rights reserved.

Akansieni

Chlorophyllum olivieri

  • Heimo: Agaricaceae
  • Suku: Chlorophyllum
  • Syötävyys: O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni
  • Näköislajit: puistoakansieni, tarha-akansieni, ukonsieni, ruskokärpässieni, rusokärpässieni
  • Lakki: 10–15 cm leveä, nuorena munamainen, kasvuvaiheessa laakenee ensin kuperaksi, sitten laakeaksi. Pohjaväri vaaleanharmaanruskea, kauttaaltaan suurien nahkamaisten tummanruskeiden suomujen peittämä. Keskiosa tasaisen tummanruskea. Heltat tiheässä, irtotyviset, valkoiset, kosketuskohdista punertuvat.
  • Jalka: 10–20 cm pitkä, 1–2 cm paksu, hoikka, sileä, vaaleanharmaa, tasapaksu, mutta tyvi sipulimaisesti pullistunut. Rengas iso, valkoinen, kaksinkertainen, irtonainen.
  • Malto: Valkoista, hohkaista, leikkauspinnoilta oranssinsävyisen punertuvaa.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto, hieman hapan tai karvas.
  • Haju: Hieman tunkkainen.
  • Kasvupaikka: Ravinteikkaat maat, lehdot, lehti- ja havumetsät, laidunmetsät, metsäniityt, puutarhat, muurahaispesät. Lahottaja. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Akansieni kasvaa melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoista kohden. Pohjoisin havainto on tehty Utsjoelta. Akansieni viihtyy pihapiireissä, lehdoissa ja kuusivaltaisissa tuoreissa metsissä, erityisesti neulaskarikkeella. Sen voi löytää isoina kasvustoina myös muurahaispesistä. Akansieni on karikkeen lahottaja, kuten ukonsienikin, eikä ole sidoksissa mihinkään puulajiin.

Vaikka akansieni muistuttaa ulkonäöltään ja ekologialtaan paljolti ukonsientä, sen maku ei vedä vertoja tälle harvalukuiselle ‘puolisolleen’. Akansieni ei ole yhtä imelän makuinen kuin ukonsieni ja huonosti kypsennettynä jopa hieman karvas. Hohkaisen jalan voi pilkkoa keittoon tai kuivattaa ja jauhaa mausteeksi. Akansieni on usein niin kookas, että sieniateriaan riittää jo yksikin sieni. Se saattaa aiheuttaa huonosti kypsennettynä herkkävatsaisille vatsanväänteitä.

Akansienen voi sekoittaa nykyisin omana lajina pidettävään puistoakansieneen (Chlorophyllum rahcodes), ukonsieneen (Macrolepiota procera) sekä ruso- (Amanita rubescens) ja ruskokärpässieneen (A. regalis). Akansieni on ukonsientä hieman pienempi, matalajalkaisempi, sen jalka on sileä ja yksivärisen vaalea. Ukonsienen jalka on tummanruskeiden suomuvöiden kirjavoima. Akansienen malto punertuu leikkauspinnoilta, toisin kuin valkomaltoisen ukonsienen. Ruso- ja ruskokärpässienellä on jalassa tasaisen vaaleaa väriä ja lakissa vaaleita suojustäpliä tummalla pohjalla, eli toisinpäin kuin akansienellä. Rusokärpässienen malto punertuu kuten akansienenkin. Ukonsieni on herkullinen ruokasieni sellaisenaan, rusokärpässieni on keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni ja ruskokärpässieni on myrkyllinen. Viherhuoneissa, puutarhoissa ja kasvihuoneissa voi löytää kasvavana tarha-akansienen (C. brunneum), joka lakin suomut ovat tummempia, selvärajaisempia ja lakin pohjaväri valkoisempi. Se punertuu samoin kuin akansienikin.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page