© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Haaparousku

Lactarius trivialis

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Näköislajit: harmaarousku, korpirousku, lakritsirousku, nurmirousku, viitapalsamirousku, kalvashaaparousku (katso viimeinen kuva)
  • Lakki: 6–20 cm leveä, laakea, vanhemmiten matalan kuoppakeskustainen, kostealla säällä koko sieni hyvin limainen, kuivana kiiltävä, keskustasta usein tummavyöhykkeinen ja reunaosista tummalaikkuinen. Nuorena harmaan violetinsininen – violetinsävyisen ruskeanharmaa, vanhemmiten haalistuva ja nahanvärinen. Heltat melko tiheässä, tasatyviset, leveät, kellertävän valkoiset, vanhemmiten okrankeltaiset.
  • Jalka: Tukeva, 4–20 cm pitkä, 1–3 cm paksu, keskeltä paksuin, valkeahko tai vaaleanrusehtava, limainen, joskus hohkaisen täyteinen, useimmiten ontto.
  • Malto: Vaaleaa, kiinteää, haurasta, paksua.
  • Maitiaisneste: Valkoista, hitaasti vihertyvää.
  • Itiöpölyn väri: Kermankellertävä.
  • Maku: Hetken pureskelun jälkeen kirpeä tai polttavan terävä.
  • Haju: Kirpeän raikas.
  • Kasvupaikka: Tunturikoivikot, tuoreet sammaleiset havu-, lehti- ja sekametsät, kosteat ja soistuneet metsät. Kuusen ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilöntä: Suolaus yksin tai sekasienenä, etikkasäilöntä, marinointi. Vihertyy säilöttäessä.

Haaparousku kasvaa hyvin yleisenä koko maassa tuoreissa kangasmetsissä, korvissa ja tunturikoivikoissa kuusen ja koivun seuralaisena. Haaparousku sisältyy Eviran listaan ‘suositeltavat ruokasienet’ ja on yksi yleisimmistä ja kerätyimmistä ruokasienistämme. Sen tunnistaminen ei kuitenkaan ole aivan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Maassamme kasvaa useita harmahtavia tai violetinruskeita rouskulajeja. Ruokasienestäjän onneksi suurin osa haaparouskun näköislajeista on syötäviä.

Haaparouskun saattaa sekoittaa kalvashaapa- (L. utilis), nurmi- (L. flexuosus), korpi- (L. uvidus), viitapalsami- ( L. glyciosmus) tai lakritsirouskuun (L. helvus). Niistä myös kalvashaaparousku sisältyy Eviran suosittelemien ruokasienien listaan. Kalvashaaparousku on haaparouskua vaaleampi, limaisempi ja pehmeämpi. Sen lakin reuna on terävä ja lakin pohjaväri on enemmän ruskea kuin harmaa, lakki on vyöhykkeetön ja jalka tasapaksu, hoikka. Nurmirouskun jalka on violetinharmaa, kova, täyteinen (harvoin osaksi ontto) ja tyveen suippeneva. Sen lakki on kuivapintainen. Korpirousku on hyvin limainen ja sen runsas maitiaisneste tahraa mallon violetiksi. Se on myös haaparouskua pienempi ja ohutmaltoisempi. Viitapalsamirousku on selvästi pienempi kuin haaparousku ja se tuoksuu kookokselta. Kaikki nämä näköislajit lakritsirouskua lukuun ottamatta ovat keittämisen jälkeen syötäviä. Haaparouskun keittoajaksi Evira suosittelee 5 minuuttia.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page