© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Haaparousku

Lactarius trivialis

  • Heimo: Haperot ja rouskut – Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Samannäköisiä lajeja: kalvashaaparousku, korpirousku, lakritsirousku, nurmirousku, viitapalsamirousku
  • Lakki: 6–20 cm leveä, laakea, vanhemmiten matalan keskuskuopallinen, kostealla säällä koko sieni hyvin limainen, kuivana kiiltävä, usein tummavyöhykkeinen tai laikkuinen. Violetinsävyisen ruskeanharmaa, vanhemmiten haalistuva ja nahanvärinen. Heltat melko tiheässä, tasatyviset, leveät, kellertävän valkoiset.
  • Jalka: Tukeva, 4–20 cm pitkä, 1–3 cm paksu, keskeltä paksuin, valkeahko tai vaaleanrusehtava, limainen, ontto.
  • Malto: Vaaleaa, kiinteää, haurasta, paksua.
  • Maitiaisneste: Valkoista, kuivuessaan ensin kellertyy, sitten vihertyy.
  • Itiöpölyn väri: Kermankellertävä.
  • Maku: Kirpeä tai polttavan terävä, ei tunnu heti.
  • Haju: Kirpeän raikas.
  • Kasvupaikka: Tunturikoivikot, tuoreet sammaleiset havu-, lehti- ja sekametsät, kosteat ja soistuneet metsät. Kuusen ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilytys: Suolaus yksin tai sekasienenä, etikkasäilöntä, marinointi.

Haaparousku kasvaa hyvin yleisenä koko maassa tuoreissa kangasmetsissä, korvissa ja tunturikoivikoissa kuusen ja koivun seuralaisena. Haaparousku on suosittu kauppasieni ja yksi yleisimmistä ruokasienistämme. Sen tunnistaminen ei kuitenkaan ole aivan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Maassamme kasvaa useita harmahtavia tai violetinruskeita rouskulajeja. Ruokasienestäjän onneksi suurin osa haaparouskun näköislajeista on syötäviä.

Haaparouskun saattaa sekoittaa kalvashaapa- (L. utilis), nurmi- (L. flexuosus), korpi- (L. uvidus), viitapalsami- ( L. glyciosmus) tai lakritsirouskuun (L. helvus). Niistä myös kalvashaaparousku sisältyy Eviran suosittelemien ruokasienien listaan. Kalvashaaparousku on haaparouskua vaaleampi, limaisempi ja pehmeämpi. Sen lakin pohjaväri on enemmän ruskea kuin harmaa, lakki on vyöhykkeetön ja jalka tasapaksu. Nurmirouskun jalka on violetinharmaa, kova, täyteinen ja tyveen suippeneva. Korpirousku on huomattavan limainen ja sen runsas maitiaisneste tahraa kaiken violetiksi. Se on myös haaparouskua pienempi ja ohuempi. Viitapalsamirousku on pienempi kuin haaparousku ja se tuoksuu kookokselle. Kaikki nämä näköislajit lakritsirouskua lukuun ottamatta ovat keittämisen jälkeen syötäviä. Haaparouskun keittoajaksi Evira suosittelee 5 minuuttia.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page