© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Härmämalikka

Clitocybe nebularis

  • Heimo: Tricholomataceae
  • Suku: Malikat – Clitocybe
  • Syötävyys: (O)** – hyvä ruokasieni, kannattaa kuitenkin ryöpätä
  • Näköislajit: isorusokas, kevätkaunolakki, paksujalkamalikka
  • Lakki: 6–18 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, lopuksi leveälti kuoppakeskustainen, reuna pitkään sisäänkiertynyt, sitten oikeneva, sileä, harmaanruskea, reunat vaaleimmat, paikoin valkohärmeinen. Heltat tiheässä, tasatyviset tai lyhytjohteiset, kermanväriset–valkeahkot.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, paksu (2–4 cm), tyvi nuijjamainen, rusehtavanvalkoinen tai lähes valkoinen.
  • Malto: Valkoista, paksua.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Tyypillinen, voimakas, muistuttaa naurista tai hunajaa.
  • Kasvupaikka: Kompostit, tienvierustat, pihat, lehdot ja pensaikot. Usein laajoina ryhminä tai noidankehinä. Yleinen Etelä-Lappiin asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–marraskuu, usein myöhäinen.
  • Säilöntä: Pakastus, suolaus, kuivaus.

Härmämalikka on yleinen loppusyksyn sieni Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Lapissa melko harvinainen. Se on hyvä ruokasieni, mutta jotkut ihmiset voivat saada siitä vatsavaivoja ja ripulia. Usein suositellaankin sen keittämistä maun miedontamiseksi. Laji muodostaa isoja ryhmiä tai noidankehiä ja siitä saakin usein sienikorin täyteen. Lisäksi se on vähätoukkainen.

Härmämalikkaa muistuttavia sieniä ovat isorusokas (Entoloma sinuatum), paksujalkamalikka (Clitopaxillus fibulatus) sekä kevätkaunolakki (Calocybe gambosa). Niistä Lounais-Suomessa ja saaristossa kasvava isorusokas on punertavaitiöinen laji, joka haisee jauhomaiselta. Sen heltat ovat kolotyviset. Se on melko harvinainen, mutta tavataan säännöllisesti esim. Turun Ruissalon tammikoissa. Itäisimmät löydöt ovat Inkoosta. Laji on myrkyllinen, eikä sitä pidä kerätä ruoaksi. Harvinainen, Etelä- ja Keski-Suomessa kasvava paksujalkamalikka muistuttaa härmämalikkaa, mutta on lähes hajuton ja sen jalka on hyvin tukeva ja lakki ruskeampi ja pienisuomuinen. Herkulliseksi luokiteltu kolmen tähden kevätkaunolakki kasvaa pääasiassa keväällä ja alkukesällä lehdoissa, nurmikoilla ja pensaikoissa ja muodostaa usein laajoja kaarimaisia noidankehiä. Syksyisinkin siitä on kuitenkin tehty havaintoja. Sen levinneisyys rajoittuu Etelä-Suomeen, pohjoisinna sitä on tavattu Tampereelta. Kevätkaunolakki haisee voimakkaan jauhomaiselta.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page