© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isohapero

Russula paludosa

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Haperot – Russula
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Näköislajit: kangashapero, koivunlehtohapero, punajalkahapero, tulipunahapero, viinihapero
  • Lakki: 8–20 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, nuorena tahmea, myöhemmin kuivana heikosti kiiltävä, kauttaaltaan sileä tai hieman epätasainen. Pintakelmu nuorena heleänpunainen tai verenpunainen, vanhemmiten varsinkin keskeltä haalistuva. Jotkut lakit voivat olla kokonaan vaaleita, enintään vähän punertavia. Heltat melko tiheässä, kolo- tai tasatyviset tai lyhytjohteiset, nuorena valkoiset, myöhemmin hieman kellertävät, reunan läheltä punateräiset.
  • Jalka: Suhteellisen pitkä (10–15 cm), 1,5–3 cm paksu, keskeltä paksuin, sukkulamainen, valkoinen, punahäiveinen (joskus runsaastikin punahäivettä), nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
  • Malto: Valkoista, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Vaalean okrankellertävä.
  • Maku: Mieto–kirpeähkö.
  • Haju: Heikosti hedelmäinen.
  • Kasvupaikka: Karut kangasmetsät, rämeet, korpimetsät, tunturikoivikot. Männyn ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Isohapero on kangashaperon ohella satoisimpia sienilajejamme. Se kasvaa hyvin yleisenä koko maassa karuissa kangasmetsissä, rämeillä, korpimetsissä ja tunturikoivikoissa. Sateisena kesänä sitä löytää jäkäliköstä, kuivina syksyinä sammalikosta. Isohapero kuuluu Eviran suosittelemiin ruokasieniin ja se onkin erinomainen ruokasieni monin tavoin valmistettuna. Parhaimmillaan se on sipulin kanssa paistettuna ilman kermaa. Kuivattuja isohaperoita voi nauttia vähärasvaisina perunalastuina.

Isohaperon voi sekoittaa maamme muihin isoihin punaisiin haperoihin, kuten koivunlehto- (R. intermedia), punajalka- (R. rhodopus) tai tulipunahaperoon (R. emetica). Koivunlehtohaperon heltat ovat keltaisemmat, tiheässä, jalka valkoinen ilman punahäivettä ja maku selvästi kirpeä. Punajalkahapero on pienikokoisempi ja sillä on nimensä mukaisesti hyvin punainen jalka, kun taas isohaperon jalassa on usein vain häivähdys punaista väriä. Tulipunahaperon jalka ja heltat ovat valkoiset ja maku kirpeä. Mikään näistä näköislajeista ei ole myrkyllinen, mutta punajalkahapero ja tulipunahapero eivät sovellu syötäviksi polttavan kirpeän makunsa vuoksi. Koivunlehtohapero on keittämisen tai perusteellisen paistamisen jälkeen syötävä ruokasieni.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page