© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Isohapero

Russula paludosa

  • Heimo: Haperot ja rouskut – Russulaceae
  • Suku: Haperot – Russula
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Samannäköisiä lajeja: koivunlehtohapero, punajalkahapero, tulipunahapero, viinihapero
  • Lakki: 8–20 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, nuorempana tahmea, myöhemmin kuivana heikosti kiiltävä, kauttaaltaan sileä. Pintakelmu nuorena heleänpunainen tai verenpunainen, vanhemmiten varsinkin keskeltä haalistuva ja oranssia väriä saava. Heltat melko tiheässä, kolo- tai tasatyviset tai lyhytjohteiset, nuorena valkoiset, myöhemmin hieman kellertävät, reunan läheltä punateräiset.
  • Jalka: Suhteellisen pitkä (10–15 cm), 1,5–3 cm paksu, keskeltä paksuin, valkoinen, aavistuksen verran punahäiveinen, nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
  • Malto: Valkoista, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Vaalean okrankellertävä.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikosti hedelmäinen.
  • Kasvupaikka: Karut kangasmetsät, rämeet, korpimetsät, tunturikoivikot. Männyn ja koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilytys: Kuivaus, pakastus.

Isohapero on kangashaperon ohella satoisimpia sienilajejamme. Se kasvaa hyvin yleisenä koko maassa karuissa kangasmetsissä, rämeillä, korpimetsissä ja tunturikoivikoilla. Märempänä kesänä sitä löytää jäkäliköstä, kuivempana sammalikosta. Isohapero on suosittu kauppasieni (nykymääritelmän mukaan ‘Eviran suosittelema ruokasieni’) ja se onkin erinomainen ruokasieni monin tavoin valmistettuna. Parhaimmillaan se on sipulin kanssa paistettuna ilman kermaa. Kuivattuja isohaperoita voi nauttia vähärasvaisina perunalastuina.

Isohaperon saattaa sekoittaa maamme muihin punaisiin haperoihin, kuten koivunlehto- (R. intermedia), punajalka- (R. rhodopus) tai tulipunahaperoon (R. emetica). Koivunlehtohaperon heltat ovat keltaisemmat, jalka valkoisempi ja maku kirpeämpi kuin isohaperolla. Punajalkahaperolla on nimensä mukaisesti hyvin punainen jalka, kun taas isohaperon jalassa on vain aivan häivähdys punaista väriä. Tulipunahaperon jalka ja heltat ovat valkoiset ja maku kirpeä. Mikään näistä näköislajeista ei ole myrkyllinen, mutta punajalkahapero ja tulipunahapero eivät sovellu syötäviksi kirpeän makunsa vuoksi. Koivunlehtohapero on keittämisen jälkeen syötävä ruokasieni.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page