© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Jauhosieni

Clitopilus prunulus

  • Heimo: Entolomataceae
  • Suku: Jauhosienet – Clitopilus
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: isorusokas, myrkkymalikka, nurmitupaskynsikäs, valkomalikka
  • Lakki: 2–10 cm leveä, nuorena kupera, usein keskuskohoumallinen ja reunoilta sisäänkiertynyt, vanhetessaan laakeneva, myöhemmin kuoppakeskustainen ja reunoilta mutkalaitainen. Valkeahko tai harmaanvaalea, yläpinta sileä, hieman jauheinen ja himmeä. Heltat tiheässä, pitkäjohteiset, nuorena valkeahkot–vaaleanharmaat, vanhana punertavat. Heltasto helposti irtoava, kuten tattien pillistö.
  • Jalka: 2–5 cm pitkä, hoikka (0,5–1,5 cm), usein tyveen suippeneva, keskinen tai epäkeskinen, valkoinen.
  • Malto: Valkoista, haurasta.
  • Itiöpölyn väri: Punertava.
  • Maku: Mieto, jauhomainen.
  • Haju: Märkien jauhojen, peratun hauen tai kurkun tuoksu.
  • Kasvupaikka: Sammaloituneet nurmikot, pientareet, lehdot, lehti- ja sekametsät, metsänreunat. Lahottaja. Hemi–, etelä– ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Jauhosieni kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuen pohjoista kohden. Se on lahottaja ja viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa sekä monenlaisissa ruohoisissa biotoopeissa, kuten metsäaukeilla, polkujen varsilla, puistoissa ja puutarhoissa.

Jauhosieni on herkullinen ruokasieni ja mm. Ranskassa hyvin arvostettu. Usein se kasvaa kuitenkin yksittäin, tai vain muutaman yksilön ryhminä, joten siitä harvemmin saa sellaisenaan sieniruokaa. Aromikkaan makunsa ansiosta jauhosientä voi käyttää maustesienenä haperoiden tai tattien kanssa. Parhaimmillaan jauhosieni on tuoreeltaan paistinpannulle pilkottuna.

Jauhosieni ei ole aloittelevan sienestäjän ruokasieni, sillä metsissämme kasvaa useampikin näköislaji. Myrkky- (Clitocybe dealbata) ja valkomalikka (C. phyllophila) sekä isorusokas (Entoloma sinuatum) ovat jauhosientä muistuttavia, myrkyllisiä sieniä. Isorusokkaan levinneisyys jää kuitenkin eteläisimpään Suomeen ja myrkkymalikkakin on harvinainen. Malikoiden itiöpöly on valkeaa, jauhosienen ja isorusokkaan punertavaa. Jauhosienen heltat ovat pitkäjohteiset, isorusokkaan kolotyviset, myrkky- ja valkomalikan lievästi johteiset. Lisäksi jauhosienen hyvä tuntomerkki on sille ominainen jauhomainen tuoksu, tosin isorusokkaan tuoksu on nuorena myös jauhomainen. Valkomalikan jalan tyvi on usein turvonnut, ja sillä on makea, hedelmäinen haju. Nurmitupaskynsikäs (Clitobybe connata) kasvaa tiheinä tuppaina yleisenä myöhään syksyllä ja sen haju on tunnusomainen, tomaattikasvia muistuttava.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page