Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
kuusenneulasnahikas, oksaratasnahikas
Lakki
5–12 mm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakea, epätasainen, kuiva, keskusta hieman kuopalla, läpisäteinen, vaaleanruskea–tumman punaruskea, erityisesti keskustasta, hyvin ohut. Heltat harvassa, tasatyviset, vaalean rusehtavat, iän myötä hieman tummuvat. Kuivat itiöemät voivat palautua lähes ennallaan saatuaan kosteutta.
Jalka
2,5–5 cm pitkä, jouhimaisen ohut (0,5–1 mm), ontto, musta, latva hieman vaaleampi, kiiltävä.
Malto
Hyvin ohutta.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Pieninä ryhminä neulaskarikkeella, risuissa ym. Voi tavata lähes koko maassa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.

Tätä vähäpätöisen näköistä sientä on vaikea huomata ja sen sivuuttaa helposti. Sen voi sekoittaa kuusenneulasnahikkaaseen (Marasmiellus perforans), joka on kuitenkin matalampi, jalan yläosa selvästi muuta jalkaa vaaleampi ja haju voimakas, muistuttaa mädännyttä kaalia. Oksaratasnahikas (Marasmius rotula) on hajuton, hieman isolakkisempi, vaalea ja lakki on sateenvarjomainen. Jalan ja lakin liittymäkohdassa on selvä kaulus, johon heltat kiinnittyvät. Suomalaisesta lajinimestään huolimatta jouhinahikas ei kuulu nahikkaisten sukuun (Marasmius), vaan juurekkaisiin (Gymnopus). Molemmat suvut kuuluvat kuitenkin samaan heimoon. Kolmas samankaltainen laji on havuratasnahikas (Marasmius wettsteinii), joka jouhinahikkaan tavoin kasvaa kuusen neulasilla, mutta on hajuton ja sen heltat kiinnittyvät jalan latvaa ympäröivään kaulukseen.

Jouhinahikas

Taksonomia

Pääryhmä

Heimo

Suku

Laji