© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jyvästatti

Suillus granulatus

  • Heimo: Tatit – Boletaceae
  • Suku: Voitatit – Suillus
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni
  • Samannäköisiä lajeja: lehtikuusentatti, voitatti
  • Lakki: 3–12 cm leveä, kupera, kullankeltainen, ruskeankeltainen tai punaruskea. Pintakelmu kuivana kiinteä ja kiiltävä, sateella limainen. Pillistö vaaleankeltainen, usein maitomaisia pisaroita tihkuva. Pillit suuria, suut hieman kulmikkaita.
  • Jalka: 4–10 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1,5 cm), usein tyvestä suippo, vaaleankeltainen. Jalan yläosassa aluksi kellanvalkoisia, myöhemmin ruskettuvia pieniä jyväsiä ja harvakseltaan samanlaisia maitomaisia eritepisaroita kuin pillistössä.
  • Malto: Kellanvaaleaa tai keltaista, pehmeää, mutta kiinteämpää kuin voitatin malto, vahingoittuneista kohdista muuttuu useimmiten hitaasti sinertäväksi. Sinistymistä ei tapahdu aina, ja joskus väri saattaa palata takaisin kellanvaaleaksi.
  • Itiöpölyn väri: Ruskehtava.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot kangasmetsät, hiekkaiset mäntymetsät, lehdot. Kalkinsuosija. Männyn juurisieni. Hemi– ja eteläboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilytys: Pakastus.
  • Värjäys: Oransseja ja beigejä sävyjä.

Jyvästatti kasvaa männyn seuralaisena yleisenä runsaskalkkisilla paikoilla. Etelä-Suomen kulttuuribiotoopeissa, lehdoissa ja puistomaisissa, ruohoisissa metsissä jyvästattia tavataan tammivyöhykkeen pohjoisrajalle saakka. Ruokasienestäjän on syytä kerätä vain nuoria, päivän tai kaksi nähneitä kiinteämaltoisia yksilöitä, jotka ovat toukattomampia kuin täysikasvuiset tatit. Värjäyssieniksi kelpaavat vanhemmat, jopa lähes mädät sienet.

Suillus_-tattisukuun kuuluu havupuiden mykorritsasieniä, joilla on keltainen, oranssi tai oliivinkeltainen pillistö ja enemmän tai vähemmän limainen lakin pintakelmu. Jyvästatin saattaa sekoittaa samaan sukuun kuuluviin lehtikuusentattiin (_S. grevillei) ja voitattiin (S. luteus). Lehtikuusentatin jalka on suhteellisesti pidempi ja sen rengas kapeampi kuin voitatilla. Jyvästatilla ei rengasta ole laisinkaan ja se muistuttaakin renkaansa menettänyttä voitattia. Molemmat kasvavat mäntyjen seurassa, voitatti koko maassa, jyvästatti vain Etelä-Suomessa. Lehtikuusentatti ja voitatti ovat yhtälailla hyviä ruokasieniä. Pintakelmun limaan on näillä ruokasienillä kuitenkin usein tarttunut niin paljon roskia, että sen joutuu poistamaan ennen ruoaksi valmistamista. Poistaminen käy helpoiten, kun sieni ensin halkaistaan tyvestä lähtien ja sitten puolikkaat vedetään irti pintakelmusta. Pakastus on paras säilöntämuoto, sillä jyvästatti on niin pehmeämaltoinen, että kuivaus saattaa epäonnistua. Sienen pinta jää kiiltävän kovaksi sisuksen ollessa nihkeä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page