© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Jyvästatti

Suillus granulatus

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Voitatit – Suillus
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni
  • Näköislajit: lehtikuusentatti, voitatti
  • Lakki: 3–12 cm leveä, kupera, kullankeltainen, ruskeankeltainen tai punaruskea. Pintakelmu kuivana kiinteä ja kiiltävä, sateella limainen. Pillistö vaaleankeltainen, tuoreena usein maitomaisia pisaroita tihkuva. Pillit suuria, suut hieman kulmikkaita.
  • Jalka: 4–10 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1,5 cm), tyvi usein suippo, vaaleankeltainen, renkaaton. Jalan yläosassa aluksi kellanvalkoisia, myöhemmin ruskettuvia pieniä jyväsiä ja harvakseltaan samanlaisia maitomaisia eritepisaroita kuin pillistössä.
  • Malto: Kellanvaaleaa tai keltaista, pehmeää, mutta kiinteämpää kuin voitatin malto,
  • Itiöpölyn väri: Ruskehtava.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot kangasmetsät, hiekkaiset mäntymetsät, lehdot. Kalkinsuosija. Männyn juurisieni. Hemi– ja eteläboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.
  • Säilöntä: Pakastus.
  • Värjäys: Oransseja ja beigejä sävyjä.

Jyvästatti kasvaa usein runsassatoisena männyn seuralaisena runsaskalkkisilla paikoilla. Etelä-Suomen kulttuuribiotoopeissa, pihoissa ja puistoissa, lehdoissa ja puistomaisissa, ruohoisissa metsissä jyvästattia tavataan Hämeeseen asti. Pohjoisimmat havainnot ovat Jyväskylän seudulta. Ruokasienestäjän on syytä kerätä vain nuoria, kiinteämaltoisia sieniä, jotka ovat toukattomampia kuin täysikasvuiset tatit. Värjäyssieniksi kelpaavat vanhemmat, jopa lähes mädät sienet.

Suillus –tattisukuun kuuluu havupuiden mykorritsasieniä, joilla on keltainen, oranssi tai oliivinkeltainen pillistö ja enemmän tai vähemmän limainen lakin pintakelmu. Jyvästatin saattaa sekoittaa samaan sukuun kuuluviin lehtikuusentattiin (S. grevillei) ja voitattiin (S. luteus). Lehtikuusentatin jalka on suhteellisesti pidempi ja renkaallinen. Jyvästatilla ei rengasta ole laisinkaan ja se muistuttaakin renkaatonta voitattia. Molemmat kasvavat mäntyjen seurassa, voitatti koko maassa, jyvästatti vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Limaiseen pintakelmuun tarttuu usein niin paljon roskia, että sen joutuu poistamaan ennen ruoaksi valmistamista. Poistaminen käy helpoiten, kun sieni ensin halkaistaan tyvestä lähtien ja sitten puolikkaat vedetään irti pintakelmusta. Pakastus on paras säilöntämuoto, sillä jyvästatti on niin pehmeämaltoinen, että kuivaus saattaa epäonnistua. Sienen pinta jää kiiltävän kovaksi sisuksen ollessa nihkeä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page