© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Kangaskeltavalmuska

Tricholoma equestre

  • Heimo: Tricholomataceae
  • Suku: Valmuskat – Tricholoma
  • Syötävyys: (†††) – tappavan myrkyllinen
  • Näköislajit: lehtokeltavalmuska, äikävalmuska
  • Lakki: 4–10 cm, aluksi laakean kartiomainen, sitten laakeneva, keskustakohouma leveä, matala, tahmea, kiiltävä, heikosti pienisuomuinen, nuorena sitruunankeltainen–rusehtava, myöhemmin selvästi kellanruskea, keskusta tummin. Heltat tiheässä, kolotyviset, sitruunankeltaiset.
  • Jalka: Tanakka, 4–10 cm pitkä, tasapaksu (0,6–2,5 cm), tyvi usein pullistunut tai nuijamainen, valkeahko, latva sitruunankeltainen.
  • Malto: Paksua, valkoista–vaalean kellertävää, erityisesti pintakelmun alta.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Maku: Jauhomainen, mieto.
  • Haju: Jauhomainen.
  • Kasvupaikka: Mäntykankailla hiekkaisella maalla, yleinen, mutta harvoin runsassatoinen. Lähes koko maassa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Keltavalmuskojen (erityisesti kangaskeltavalmuskan) syötävyys on viime vuosina käynyt kiistanalaiseksi. Aikaisemmin erinomaiseksi ruokasieneksi mainittu keltavalmuska on aiheuttanut kuolemantapauksia ja vakavia sairastumisia Ranskassa! Myrkytys on seurannut useista perättäisistä keltavalmuska-aterioista. Myrkytys on luonteeltaan rabdomyolyysi, jossa sieniä syöneen lihassolut ovat alkaneet hajota. Hajoamistuotteet kulkeutuvat munuaisiin tuhoten ne. Tästä syystä keltavalmuskoja ei enää suositella ruokasieniksi ja ehdottomasti on vältettävä perättäisten keltavalmuskaruokien syömistä.

Kangaskeltavalmuskaa muistuttava laji, hyväksi ruokasieneksi luokiteltu lehtokeltavalmuska (Tricholoma frondosae) kasvaa haavan seuralaisena (kangaskeltavalmuska männyn). Tieteelle kuvattiin 1990-luvulla kalvaskeltavalmuska (T. ulvinenii), suomalaisen mykologin ja kasvitieteilijän Tauno Ulvisen mukaan. Kalvaskeltavalmuska kasvaa mäntykankailla, mutta sen heltat ovat hyvin kalvakankeltaiset. Myöhempien DNA-tutkimusten mukaan se on yhdistetty kangaskeltavalmuskaan. Äikävalmuska (T. aestuans) on yksittäin kasvava havumetsälaji, mutta on pitkä ja solakkajalkainen, lakki on pysyvästi hieman kartiomainen, haju ei ole jauhomainen ja maku on kirpeä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page