Kangastatti ja ruskotatti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kangastatti

Suillus variegatus

  • Heimo: Boletaceae
  • Suku: Voitatit – Suillus
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Näköislajit: nummitatti, ruskotatti, äikätatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, paksumaltoinen, ohutreunainen, märkänä tahmeapintainen. Kellanruskea, himmeäpintainen, tiheään tummasuomuinen. Pillistö tasatyvinen, aluksi likaisenkeltainen, myöhemmin vihertävän kellanruskea tai oliivinvihertävä. Pillit pieniä ja pyöreähkösuisia.
  • Jalka: Suhteellisen lyhyt (5–10 cm) ja tanakka, 1,5–3 cm paksu, lakin värinen tai kellanruskea, tyvestä usein vaaleampi mutta sävyltään punertava, renkaaton. Punaista väriä voi olla joskus paljonkin.
  • Malto: Kellanruskeaa tai keltaista, pehmeää, vahingoittuneista kohdista muuttuu useimmiten hitaasti sinivihreäksi. Sinistymistä ei tapahdu aina, ja joskus väri palaa takaisin keltaiseksi.
  • Itiöpölyn väri: Oliivinruskehtava.
  • Maku: Mieto, hapan.
  • Haju: Hapan.
  • Kasvupaikka: Männiköt, kangasmetsät, rämeet, kalliot, ojanpenkat, teiden varret. Männyn juurisieni. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilöntä: Pakastus, kuivaus.
  • Värjäys: Keltaisia sävyjä.

Kangastatti kasvaa nimensä mukaisesti kangasmetsissä, mutta sitä tavataan myös rämeillä, männiköissä ja kuivillakin paikoilla kallioita myöten. Se on satoisimpia sieniämme ja mäntykankaiden tyyppilaji. Männyn juurisienenä sitä tavataan siellä missä mäntyjäkin ja pohjoisimmat tatit on löydetty Utsjoelta asti, viimeisimpien yksinään kasvavien mäntyjen alta.

Pakastus on paras säilöntämuoto, sillä kangastatti sitkistyy kuivattaessa. Toisaalta joidenkin mielestä tuoreella kangastatilla on epämiellyttävä, hapahko sivumaku ja nimenomaan kuivattuna kangastatti on oivallinen maustesieni. Kuivatun kangastatin makua on verrattu jopa korvasienen makuun. Ruokasienestäjän on syytä kerätä vain nuoria, kiinteämaltoisia sieniä, jotka ovat toukattomampia kuin täysikasvuiset tatit. Värjäyssieniksi kelpaavat vanhemmat, jopa lähes mädät sienet.

Suillus tattisukuun kuuluu havupuiden mykorritsasieniä, joilla on keltainen, oranssi tai oliivinkeltainen pillistö ja enemmän tai vähemmän limainen lakin pintakelmu. Kangastatin saattaa sekoittaa niin ikään renkaattomaan nummitattiin (S. bovinus), äikätattiin (Chalciporus piperatus) tai ruskotattiin (Boletus badius). Nummi- ja äikätatti ovat yleensä kangastattia hieman pienempiä ja punasävyisempiä, nummitatti on kosteana limainen. Paras erottava tekijä on kuitenkin pillien koko ja muoto: nummi-, äikä- ja ruskotatin pillien suut ovat suuret ja kulmikkaat, kangastatin pienet ja pyöreät. Ruskotatti sinistyy voimakkaasti kosketuskohdista. Nummi- ja äikätatilla ei ole värinmuutoksia. Myös nummi- ja ruskotatti ovat ruokasieniä, äikätattia voi käyttää pippurin korvikkeena mausteeksi.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page