Kangastatti ja ruskotatti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Kangastatti

Suillus variegatus

  • Heimo: Tatit – Boletaceae
  • Suku: Voitatit – Suillus
  • Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Samannäköisiä lajeja: nummitatti, ruskotatti, äikätatti
  • Lakki: 5–15 cm leveä, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, paksumaltoinen, ohutreunainen, märkänä tahmeapintainen. Kellanruskea, himmeäpintainen, punaruskeita suomuja tiheässä. Pillistö tasatyvinen, aluksi likaisenkeltainen, myöhemmin vihertävän kellanruskea tai oliivinvihertävä. Pillit pieniä ja ympyräsuisia.
  • Jalka: Suhteellisen lyhyt (5–10 cm) ja tanakka, 1,5–3 cm paksu, lakin värinen tai kellanruskea, tyvestä usein vaaleampi mutta sävyltään punertava, renkaaton.
  • Malto: Kellanruskeaa tai keltaista, pehmeää, vahingoittuneista kohdista muuttuu useimmiten hitaasti sinertäväksi. Sinistymistä ei tapahdu aina, ja joskus väri saattaa palata takaisin keltaiseksi.
  • Itiöpölyn väri: Oliivinruskehtava.
  • Maku: Mieto, hapan.
  • Haju: Hapan.
  • Kasvupaikka: Männiköt, kangasmetsät, rämeet, kalliot, ojanpenkat, teiden varret. Männyn juurisieni. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilytys: Pakastus, kuivaus.
  • Värjäys: Keltaisia sävyjä.

Kangastatti kasvaa nimensä mukaisesti kangasmetsissä, mutta sitä tavataan myös rämeillä, männiköissä ja kuivillakin paikoilla kallioita myöten. Se on satoisimpia sieniämme ja mäntykankaiden tyyppilaji. Männyn juurisienenä sitä tavataan siellä missä mäntyjäkin ja pohjoisimmat yksilö on löydetty aina Utsjoelta asti, viimeisimpien yksinään kasvavien mäntyjen alta.

Pakastus on paras säilöntämuoto, sillä kangastatti saattaa sitkistyä kuivattaessa. Toisaalta joidenkin mielestä tuoreella kangastatilla on epämiellyttävä, hapahko sivumaku ja nimenomaan kuivattuna kangastatti on oivallinen maustesieni. Kuivatun kangastatin makua on verrattu jopa korvasienen makuun. Ruokasienestäjän on syytä kerätä vain nuoria, lakin halkaisijalta alle 6 cm kokoisia kiinteämaltoisia yksilöitä, jotka ovat toukattomampia kuin täysikasvuiset tatit. Värjäyssieniksi kelpaavat vanhemmat, jopa lähes mädät sienet.

Suillus tattisukuun kuuluu havupuiden mykorritsasieniä, joilla on keltainen, oranssi tai oliivinkeltainen pillistö ja enemmän tai vähemmän limainen lakin pintakelmu. Kangastatin saattaa sekoittaa niin ikään renkaattomaan nummitattiin (S. bovinus), äikätattiin (Chalciporus piperatus) tai ruskotattiin (Boletus badius). Nummi- ja äikätatti ovat yleensä kangastattia hieman pienempiä ja punasävyisempiä. Paras erottava tekijä on kuitenkin pillien koko ja muoto: nummi-, äikä- ja ruskotatin pillien suut ovat suuret ja kulmikkaat, kangastatin pienet ja pyöreät. Myös nämä kaikki ovat ruokasieniä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page