© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Karvarousku

Lactarius torminosus

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Rouskut – Lactarius
  • Syötävyys: O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema
  • Näköislajit: valkokarvarousku (kuvat 10 ja 11), villakarvarousku, villavoirousku (kuva 12)
  • Lakki: 5–15 cm leveä, aluksi kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta suppilomainen, joskus navallinen, reuna pitkä- ja karkeakarvainen, sisäänkiertynyt, tahmea. Vaalean- tai rusehtavanpunainen, epäsäännöllisesti selvävyöhykkeinen. Heltat melko tiheässä, lyhytjohteiset, ohuet, valkoiset tai hieman punertavat.
  • Jalka: 2–8 cm pitkä, tasapaksu (1–2 cm) tai tyvestä paksuin, vaaleanpunertava, lakkia vaaleampi, niukasti kuoppatäpläinen, ontto. Jalan yläosassa usein selkeä vaalea vyö.
  • Malto: Vaaleanpunertavaa tai valkoista, kiinteää, haurasta.
  • Maitiaisneste: Valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Vaalean kellertävä.
  • Maku: Polttavan kirpeä.
  • Haju: Mieto, havupuiden tuoksua muistuttava.
  • Kasvupaikka: Sekametsät, korvet, laidunmetsät, tunturikoivikot, karikkeet, ruohikot. Koivun juurisieni. Koko Suomi.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilöntä: Suolaus, pakastus.

Karvarousku tunnetaan myös nimellä karvalaukku. Sitä kasvaa kaikkien koivulajiemme seuralaisena Etelä-Suomesta Tunturi-Lappiin asti. Se on yleinen ja helposti tunnistettava ja laji onkin monen aloittelevan sienestäjän lempisieni.

Karvarousku on keitettävä huolella ennen ruuaksi valmistamista. Polttavasta maustaan karvarousku lienee saanut myös tieteellisen nimensä torminosus, ‘vatsanväänteitä aiheuttava’. N. 10 minuutin keittäminen poistaa rouskusta kirpeimmän poltteen. Karvarouskun karvoja ei tarvitse poistaa; ne ovat samaa syötävää sienisolukkoa kuin koko itiöemä.

Karvarouskun saattaa sekoittaa villa- (L. pubescens) ja valkokarvarouskuun (L. scoticus). Kaikki nämä kolme rouskua ovat karvaisia, mutta karvarousku eroaa kahdesta muusta selkeästi punertavan värinsä ansiosta. Villa- ja valkokarvarousku ovat molemmat valkeahkoja tai hieman kellertäviä. Kaikki kolme ovat keittämisen jälkeen syötäviä. Lisäksi pohjoisessa kasvaa pienikokoinen ”karvaton” karvarousku, jolle on annettu nimi pohjankarvarousku (L. torminosulus). Hyvin pienikokoista karvarouskua muistuttava laji on suomurousku (L. spinosulus), mutta se on väriltään marjapuuronpunainen. Myös harvinaisen villavoirouskun (L. leonis) voi sekoittaa karvarouskuun. Sekin on syötävä sieni. Karvarousku sisältyy Eviran listaan ‘suositeltavat ruokasienet’.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page