© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Keltasarvikka

Calocera viscosa

  • Heimo: Dacrymycetaceae
  • Suku: Keltasarvikat – Calocera
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: pikkusarvikka, kääpiösarvikka
  • Itiöemä: Korkeus 3–10 cm, kapean luutamainen, haaroittuva (haaroittunut dikotomisesti eli aina kahteen osaan), haarat teräväkärkisiä. Väriltään oranssinkeltainen, kiiltävä. Jalkaosuus 2–5 cm, hyytelömäisen rustomainen, taipuisa, tahmea, tyviosa vaaleampi.
  • Malto: Sitkeän rustomaista, keltaista tai oranssia.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Ei erityinen.
  • Kasvupaikka: Havu- ja sekametsissä, kannoilla tai lahopuulla. Yleinen koko maassa lukuun ottamatta Taka-Lappia.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.

Keltasarvikka on yleinen syksyn sieni, joka sekoitetaan usein haarakkasiiin, erityisesti keltahaarakkaaseen. Keltasarvikka kuuluu kuitenkin hyytelösieniin (haarakkaat haarakkaisiin). Keltahaarakkaat (Ramaria spp.) ovat iso lajiryhmä, jotka ovat isokokoisia, malto on murtuvaa ja väri on vaaleamman keltainen. Keltasarvikka ei ole myrkyllinen, mutta se on sitkeä ja mauton. Sitä on joskus käytetty koristeena esim. säilykkeissä. Keltasarvikan lähilajeja ovat pikkusarvikka (Calocera cornea) ja kääpiösarvikka (Calocera furcata). Pikkusarvikika on lyhyt ja puikkomainen (ei haaroitu). Se kasvaa pääasiallisesti lehtipuiden lahopuulla. Kääpiösarvikka on hyvin pienikokoinen laji, joka haaroittuu kärjestään niukasti. Se kasvaa havupuiden lahopuulla.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page