© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Koivulahorusokas

Pluteus cervinus

  • Heimo: Pluteaceae
  • Suku: Lahorusokkaat – Pluteus
  • Syötävyys: X – syötäväksi kelpaamaton
  • Näköislajit: mäntylahorusokas, kuusilahorusokas, tarhatuppisieni, isojuurekas
  • Lakki: 4–10 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, lopuksi laakea, mutta keskustassa tylppä kohouma. Aluksi mustanruskea, hieman epätasainen–kuhmuinen, sitten vaaleneva, oliivinruskea, reunat vaaleammat. Pinta lähes sileä. Heltat tiheässä, irtotyviset, aluksi valkoiset, itiöpölyn kypsyessä punertuvat.
  • Jalka 5–12 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1,5 cm), tyvestä hiukan pulistunut, valkeahko, erityisesti tyviosasta tummasäikeinen.
  • Malto: Melko ohutta, valkoista.
  • Itiöpölyn väri: Punertava.
  • Maku: Mieto, hieman epämiellyttävä.
  • Haju: Tunkkaisen retikkamainen.
  • Kasvupaikka: Lahoilla lehtipuilla (erityisesti koivulla), myös lastukasoissa ja pururadoilla. Yleinen, mutta useimmiten yksittäinen. Voi tavata koko maassa.
  • Satoaika: Heinä–lokakuu.

Koivulahorusokas kasvaa yleisenä lehtilahopuulla. Sitä suuresti muistuttava kuusilahorusokas (P. pouzarianus) kasvaa kuusella ja on lähes hajuton. Mäntylahorusokas (P. atromarginatus) on mustempi, heltan terä on musta ja se kasvaa lahoilla männyillä. Myös tarhatuppisienellä (Volvopluteus gloiocephalus) on punertava itiöpöly, mutta erona rusokkaisiin se kasvaa laitumilla ja nurmikoilla ja jalan tyvessä on repaleinen tuppi. Lisäksi sen lakki on limainen. Koivulahorusokas mainitaan ulkomaisissa kirjoissa syötäväksi, mutta ei kovin hyväksi. Suomessa sitä ei pidetä ruokasienenä.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page