© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Koivunlehtohapero

Russula intermedia

  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Haperot – Russula
  • Syötävyys: O* – ryöppäämisen tai perusteellisen paistamisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
  • Näköislajit: isohapero, kangashapero, punajalkahapero, tulipunahapero
  • Lakki: 8–16 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhemmiten laakeneva, lopulta kuoppakeskustainen, kosteana tahmea (erityisesti keskustasta), keskustassa pieni kohouma, kuivana heikosti kiiltävä. Pintakelmu nuorena kirkkaan- tai oranssinpunainen, vanhemmiten haalistuva ja varsinkin keskeltä kellastuva. Heltat melko tiheässä, tasatyviset, tyveltä poikittaisharjuiset, nuorena kellanvalkoiset, myöhemmin okrankeltaiset.
  • Jalka: 6–10 cm pitkä, 1,5–3 cm paksu, tyveä kohti suippeneva (tyvi usein käyrä), kova, valkoinen.
  • Malto: Valkoista, kiinteää, haurasta, paksua.
  • Itiöpölyn väri: Okrankeltainen.
  • Maku: Kirpeä.
  • Haju: Heikosti hedelmäinen.
  • Kasvupaikka: Lehdot, rehevät sekametsät, laidunmetsät, puistot, tunturikoivikot. Koivun juurisieni, usein isojen koivujen alla. Koko Suomi.
  • Satoaika: Heinä–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Koivunlehtohapero kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa koivun seuralaisena, lehdoissa, rehevissä sekametsissä, puistoissa ja laidunmailla. Pohjois-Suomessa laji on jo paljon harvinaisempi, mutta sitä tavataan tunturialueeltakin tunturikoivujen seurasta. Koivunlehtohapero ei kuulu haperoiden aateliin, sillä sen maku on melko kirpeä. Keitettynä tai ainakin perusteellisesti paistettuna se on kuitenkin syötävä.

Koivunlehtohaperon saattaa sekoittaa maamme muihin punaisiin haperoihin, kuten iso- (R. paludosa), punajalka- (R. rhodopus) kangas (R. decolorans) ja tulipunahaperoon (R. emetica). Koivunlehtohaperon heltat ovat keltaisemmat, jalka valkoisempi ja maku kirpeämpi kuin isohaperolla. Kangashapero (R. decolorans) on mäntykankaiden laji, ja sen malto harmaantuu voimakkaasti. Punajalkahaperolla on nimensä mukaisesti selvästi punainen jalka, kun taas isohaperon jalassa on vain häivähdys punaista. Tulipunahaperon jalka ja heltat ovat valkoiset ja maku kirpeä. Mikään näistä näköislajeista ei ole myrkyllinen, mutta punajalka- ja tulipunahapero eivät sovellu syötäviksi polttavan kirpeän makunsa vuoksi. Isohapero on erinomainen ruokasieni.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page