© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Kosteikkovahvero

Craterellus lutescens

  • Tieteellinen synonyymi: Cantharellus lutescens
  • Heimo: Cantharellaceae
  • Suku: Mustatorvisienet – Cratarellus
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Ruokaviraston ohjeen mukaan sitä saa olla myytävän suppilovahveron seassa.
  • Näköislajit: nuhruvahvero, rustonupikka, suppilovahvero, kultaheltta
  • Lakki: 2–6 cm leveä, nuorena kupera, vanhetessaan laakenee ja kovertuu syvänapaiseksi tai suppilomaiseksi, lopulta aukenee onttoon jalkaan ja sienestä tulee torvimainen, reunat pitkään alaskiertyneet ja mutkaiset, jopa röyhelömäiset, nuorena pienisuomuinen, myöhemmin sileä, kuivapintainen. Nuorena kellanruskea tai oranssinruskea, vanhemmiten tummenee kellertävän tumman–, mustan– tai harmaanruskeaksi. Lakin alapinta on lähes sileä tai hieman–selvästi ryppyinen, nuorena oranssinkeltainen, vanhemmiten oranssinvivahteisen vaalea. Harvoin tapaa myös kokonaan oranssinkeltaisia kasvustoja.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, 0,5–1 cm paksu, tyveen suippeneva, pitkä, solakka, pyöreähkö tai litteä, sileä, vanhana ontto. Väriltään oranssinkeltainen.
  • Malto: Kellanvalkoista, tiivistä, hyvin ohutta.
  • Itiöpölyn väri: Vaaleankeltainen.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Miellyttävä, hedelmäinen, imelä.
  • Kasvupaikka: Lehtokorvet, lehtokuusikot, rehevät sammaleiset kuusimetsät. Kalkinsuosija. Kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus. Voidaan säilöä monin tavoin.

Kosteikkovahvero on harvinaisempi ja huonommin tunnettu, kuin sukunsa tunnetummat jäsenet kelta- ja suppilovahvero. Kosteikkovahvero on kalkinsuosija ja siksi meillä suhteellisen harvinainen ja paikallinen laji. Paikallisesti se voi kuitenkin tuottaa suuriakin satoja. Se on runsaampi etelässä kuin pohjoisessa ja pohjoisimmat löydöt Suomessa on tehty Kuusamon korkeudelta. Kosteikkovahveron itiöemät ovat kuitenkin pitkäikäisiä ja harvemmin toukkaisia tiivismaltoisuutensa vuoksi. Sienet säilyvät useamman päivän tuoreena kuivassa ja viileässä paikassa.

Kosteikkovahveron saattaa sekoittaa kultahelttaan (Chrysomphalina chrysophylla), rustonupikkaan (Leotia lubrica) sekä muihin vahveroihin kuten nuhru- (Cantharellus melanoxeros) ja suppilovahveroon (Craterellus tubaeformis) ja aloitteleva keräilijä ehkä myös keltavahveroon (Cantharellus cibarius). Suppilo-, nuhru- ja kosteikkovahvero ovat ruskeankeltaisia vahveroita, joiden lakki on pääasiassa ruskea ja jalka keltainen. Keltavahvero on kokonaan keltainen. Suppilo- ja keltavahverolla on lakin alapinnalla poimut, nuhruvahverollakin on lakin alapinnalla poimumaisia ryppyjä. Kosteikkovahveron lakin alapinta on sileä tai ryppyinen. Rustonupikan lakin alapinta on sileä, mutta usein lakki on niin sisäänpäin kääntynyt, ettei alapintaa juurikaan näy. Rustonupikan malto on rustomainen ja kumimaisen sitkeä. Hyvin harvinaisen nuhruvahveron malto mustuu kosketuskohdista. Kelta-, nuhru- ja suppilovahvero ovat erinomaisia ruokasieniä. Rustonupikka on ruokasienenä käyttökelvoton.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page