© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Kultarousku

Lactifluus volemus

  • Tieteellinen nimi aiemmin: Lactarius volemus
  • Heimo: Russulaceae
  • Suku: Jalorouskut – Lactifluus (aiemmin Rouskut – Lactarius)
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: – – – –
  • Lakki: 5–15 cm leveä, nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, lopulta matalan kuoppakeskustainen, reuna pitkään sisäänkiertynyt, kuiva, samettimainen, himmeä, vyöhykkeetön. Väri puna-, oranssin- tai kuparinruskea, keskusta reunoja tummempi. Vanhan rouskun lakin pinta saattaa halkeilla, jolloin vaalea malto näkyy. Heltat tiheässä, johteiset, kellanvalkoiset, kosketuskohdista ruskettuvat.
  • Jalka: 3–10 cm pitkä, melko paksu, tasapaksu, tukeva, lakin värinen tai vaaleampi, ontto. Vahingoittuneista kohdista likaisen ruskea.
  • Malto: Kiinteää, nuorena lähes valkoista, vanhemmiten harmaantuvaa. Leikkauspinnasta ruskettuvaa.
  • Maitiaisneste: Valkoista, hyvin runsasta, kuivuessa tekee helttoihin ruskeita laikkuja.
  • Itiöpölyn väri: Kermanvalkea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Tuoreena suolasillin, kypsennettäessä ravun tuoksun kaltainen.
  • Kasvupaikka: Lehtomaiset kuusikot, tammilehdot, peltojen vierustat ja polkujen varret. Tammen, pähkinäpensaan, koivun ja kuusen juurisieni. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–syyskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus. Säilyy jääkaapissa raakana jopa viikon.

Kultarouskun on omansa näköinen, paksumaltoinen ja iso rousku, jonka maitiaisneste on hyvin runsasta. Sitä voi tuskin sekoittaa muihin rouskuihin.

Ruotsissa kultarouskua kutsutaan nimellä mandelriska, mantelirousku. Sieni onkin mantelin värinen, ja myös sen maitiaisneste maistuu hieman manteliöljyltä. Tuoreena kultarousku tuoksuu suolasilliltä, kypsennettynä hummerilta tai ravulta. Oikeuksiinsa kultarousku pääseekin keittona, johon on lisätty hieman tilliä äyriäisen makua vahvistamaan.

Kultarousku kasvaa paikoitellen ainoastaan Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat löydöt ovat Kuopion seudulta ja runsaasti sitä on löydetty vain Lounais-Suomesta. Se onkin Turun tunnussieni. Jos kultarouskun kaltaisen herkun onnistuu löytämään, se kannattaa panna suoraan pannulle paistumaan. Kuivattuna kultarousku saattaa haista epämiellyttävältä, mutta sitä voi käyttää mausteena muskottipähkinän tapaan.

Kultarousku sisällytettiin aiemmin rouskujen “perussukuun” Lacrtarius, mutta tarkentuneiden molekyyligeneettisten tutkimusten myötä sen suvuksi muutettiin Lactifluus – johon sukuun rouskuistamme on siirretty myös lehto- (L. bertilloni) ja pippurirousku (L. piperatus).

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page