© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Kultasieni

Phaeolepiota aurea

  • Heimo: Agaricaceae
  • Suku: Kultasienet – Phaeolepiota
  • Syötävyys: † – vanhana lievästi myrkyllinen
  • Näköislajit: – – – –
  • Lakki: 5–15 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, paksumaltoinen, kullankeltainen–kellanruskea, himmeä, kuiva. Lakin pinta jauheinen (jauhe tarttuu sormeen). Heltat tiheässä, kapeatyviset–tasatyviset, kellanvaaleat, myöhemmin kellanruskeat.
  • Jalka: Tanakka, 6–20 cm pitkä, 1–3,5 cm paksu, lakin värinen, jauhepintainen. Latvaosassa aluksi helttoja peittävä, sitten riippuva, lakin värinen, alapinnalta ryppyinen kaulusmainen rengas.
  • Malto: Paksua, kellanvaaleaa.
  • Itiöpölyn väri: Okrankeltainen–ruskea.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Voimakas, varsinkin vanhemmiten muistuttaa tiskirättiä.
  • Kasvupaikka: Kulttuuripaikoilla, kuten puistoissa, nurmikoilla, vihannesmailla, pensaikoissa. Joskus runsassatoisena, etelästä Lapin eteläosiin asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu.

Kultasieni yleistyi sotien jälkeen ilmeisesti ihmisen vahingossa tuomana ja on nykyään melko yleinen kulttuuripaikkojen sieni. Se saattoi kulkeutua tuontimullan ja viljelykasvien mukana. Sen vanha nimi oli kultakehnäsieni, mutta koska se ei ole sukua kehnäsienelle, nimi muutettiin. Kultasieni mainitaan nuorena syötäväksi, mutta vanhemmiten sen epämiellyttävä haju voimistuu ja sen sanotaan kehittävän sinihappoa, jolloin se on katsottava myrkylliseksi. Siitä on tiedossa myös yksittäisiä, lieviä myrkytystapauksia. Kultasieni on hyvin erikoisen näköinen ja sitä ei käytännössä voi sekoittaa muihin helttasieniin.

Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page