© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved.

Kuusilahokka

Hypholoma capnoides

  • Heimo: Strophariaceae
  • Suku: Lahokat – Hypholoma
  • Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni
  • Näköislajit: kitkerälahokka, leppähelokka, myrkkynääpikkä, punalahokka
  • Lakki: 3–6 cm leveä, nuorena kupera tai kellomainen, myöhemmin laakeneva, sileä, kuiva, heikosti kosteusmuuntuva. Vaaleankellan- tai harmaanrusehtava, keskeltä tummempi, reunoilla usein nuorena hentoja valkoisia suojusjätteitä. Heltat tiheässä, tasatyviset, nuorena kellanvaaleat, myöhemmin itiöt värjäävät ne savunharmaiksi ja lopulta tumman violetinharmaiksi.
  • Jalka: 5–10 cm pitkä, solakka (0,5–1 cm), usein mutkainen, vanhana selvästi ontto, silkinkiiltoinen, yläosa vaaleankellertävä, tyvi ruosteenruskea.
  • Malto: Kellanvalkoista, jalassa rusehtavaa, ohutta, jalka ontto.
  • Itiöpölyn väri: Harmaanvioletti.
  • Maku: Mieto, jälkimaku tuoretta hernettä muistuttava.
  • Haju: Heikko, ummehtunut, maakellarimainen.
  • Kasvupaikka: Erilaiset metsät kuivista kankaista lehtoihin, puistot, hakkuuaukeat, pihapiirit. Kuusen ja männyn lahokannoilla, -rungoilla ja kuorijätteillä, harvoin lehtipuulla. Lahottaja. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Kesä–marraskuu.
  • Säilöntä: Kuivaus, pakastus.

Kuusilahokka kasvaa hyvin yleisenä koko maassa pohjoisinta osaa lukuun ottamatta kaikenlaisissa ympäristöissä, joista vain löytyy havupuiden lahoja kantoja, runkoja tai kuorijätteitä. Laji kasvaa suurina tuppaina ja jo yhdestä löydöstä saa oivallisen sieniaterian. Kuusilahokan satoaika on usein myöhäinen, jopa marraskuulle asti. Ensimmäisiä voi löytää jo keskikesällä. Kuusilahokka kestää pienen pakkasen puraisun, ja jäätyneitä yksilöitä voi kerätä suoraan pannulle paistettavaksi. Siitä käytetään vain lakit.

Kuusilahokan saattaa sekoittaa muihin lahopuilla kasvaviin oranssinruskeisiin sieniin, kuten myrkkynääpikkään (Galerina marginata), leppähelokkaan (Pholiota alnicola) sekä kitkerä- (H. fasciculare) ja punalahokkaan (H. lateritium). Myrkkynääpikällä on jalassa rengas, sen lakki on ruskeampi ja se tuoksuu vienosti jauholta. Vaalean sitruunankeltaisen leppähelokan heltat ja itiöt ovat ruosteenruskeat, toisin kuin violetinharmaahelttaisella kuusilahokalla. Kitkerälahokka on kuusilahokkaa ohutmaltoisempi, sen heltat ovat vihertävän keltaiset ja se on erittäin pahanmakuinen. Lähinnä lehtipuiden rungoilla kasvava punalahokka on kuusilahokkaa rotevampi ja lakki on voimakkaan tiilenpunainen. Mikään näistä kuusilahokan näköislajeista ei ole syötävä. Kitkerälahokka ja myrkkynääpikkä ovat myrkyllisiä.

Muita saman suvun lajeja
Huomio!

Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page